Toive omasta hevosesta – näin toteutui elämänmittainen tahto

Pienen tytön harrastuksesta aikuisen naisen elämäntavaksi

Anne Vaskonen rakasti hevosia jo pienenä. Aika kului hevostalleilla toisten hevosia hoitaessa ja ratsastaessa. Oma hevonen tuntui toiveelta, joka ei ikinä täyttyisi.
"Isä sanoi, että akvaariokaloja voit saada, mutta et hevosta", Anne nauraa kymmeniä vuosia myöhemmin. "Minulla oli hirveä oman hevosen tuska. Jossain kohtaa toivottomalta tuntunut tahto sitten hiipui."

Anne meni naimisiin, sai kolme lasta ja keskittyi perhe-elämään. Kun perheen kuopus, Vilma Vaskonen, syntyi, Anne ajatteli, että ei ikinä veisi tyttöä hevostalleille. Hän toivoi, ettei tytölle syntyisi samanlaista vimmaa hevosenomistajaksi kuin hänellä oli ollut.

"Vilma kuitenkin jo 4-vuotiaana toivoi kovasti, että saisi käydä katsomassa hevosia. Siitä hän aloitti shetlanninponeilla ratsastamisen alkeistunneilla. Kun Vilma täytti 8 vuotta, tilanne oli sellainen, että vuokrasimme Vilmalle naapurikaupungista ponia ja itselleni hevosta. Lisäksi tyttö kävi kolmesti viikossa ratsastustunneilla. Siinä kohtaa mieheni totesi, että tulisihan oma hevonen varmasti jo halvemmaksi," Anne kertoo.

Onnia etsimässä

Vilma ja Anne kävivät katsomassa useita poneja. He ehtivät ostaa yhden, joka osoittautui suorastaan hengenvaaralliseksi. Poni palautettiin viikon jälkeen. Aluksi oikean hevosen löytyminen tuntui mahdottomalta. Juuri kun alkoi tuntua, että sopivaa kauraturpaa ei tulisi vastaan, löytyikin Onni. Tämä kohtaaminen oli rakkautta ensi silmäyksellä.

"Persoonallinen ja kiltti hoitaa, Onni on opettanut meille kaiken hevosista ja ratsastuksesta," Vilma ja Anne kuvailevat 5 vuotta sitten ostamaansa Onnia. Yhteiselo ei kuitenkaan alkanut ihan mutkattomasti, sillä luonteikas Onni testasi nuorta ratsastajaa alussa melkoisesti.

"Eräänä talvi-iltana Vilma yritti saada Onnia laukkaamaan kentällä ja Onni vain pukitteli. Kun Vilma oli pudonnut 12 kertaa hankeen, lakkasin laskemasta – pyysin vain, että annetaan periksi. Vilma oli kuitenkin sitkeä ja sai kuin saikin Onnin laukkaamaan ilman pukkeja – erävoitto Vilmalle. Saimme onneksi apua ammattilaisilta ja Onni kävi hevoskouluttaja ja taitoratsastaja Marcin Machin luona koulutettavana."

Tämän jälkeen Vilma on kehittynyt yhdessä Onnin kanssa. Kilpaillut – ja voittanutkin – sekä oppinut paremmaksi hevosenomistajaksi. Onnin loukattua jalkansa, potentiaalinen nuori ratsastaja kävi reilun vuoden toisten hevosilla ratsastamassa ja kisaamassa. Onnia kuntoutettiin reilu vuosi ja se toipui, mutta esteitä sillä ei enää voi hypätä. Alkoi äidin taivuttelu uuden hevosen hankintaan. Pari vuotta piti säästää rahaa ja kerätä rohkeutta. Lopulta Ypäjältä löytyi Lukas, erittäin potentiaalinen nuori hevonen.

"Kun ratsastin ensimmäisen kerran Lukaksella, ajattelin heti, että tämä on ihana. Ja sitä se on edelleen, Lukas on juuri sellainen kuin toivoinkin," Vilma kertoo.

Vilman tavoitteet ovat korkealla. Tarkoituksena on kehittyä yhdessä Lukaksen kanssa kansalliselle tai jopa kansainvälisille esteradoille. Vilman valmentajat ovat vakuuttuneita tytön lahjakkuudesta ja potentiaalista.

"Vaikka rakastan hypätä ja ratsastaa, hevoset merkitsevät minulle enemmän, ne ovat elämäntapa. Tykkään olla Onnin ja Lukaksen kanssa, hoitaa niitä ja viettää aikaa," Vilma kuvailee omaa suhdettaan Onniin ja Lukakseen.

Excelin pyöritystä ja kulutusvalintoja

"Olin aina ajatellut, ettei omaa hevosta voi ostaa, ennen kuin on asuntolaina maksettu pois. Kuitenkin laskin, että verrattuna kaikkiin tuntimaksuihin, joita meillä Vilman ja itseni ratsastusharrastuksesta jo silloin viisi vuotta sitten oli, oma hevonen tulisi sittenkin jopa edullisemmaksi."

Kahden hevosen ylläpitäminen ei ole ilmaista. Vaskosten perhe joutui tekemään monia myönnytyksiä, että hevoset saatiin hankittua ja niiden kulut maksettua.

"Peruimme lehtitilauksia ja alensimme ruokakuluja. Lisäksi seuraan edelleen tuloja ja menoja Excelissä tarkasti. Ennen hevosia matkustelimme paljon, sellainen pitää tietenkin unohtaa, kuten ylimääräinen shoppailukin," Anne listaa.

Vastineeksi Anne ja Vilma ovat kuitenkin saaneet jotain suurempaa. "Pitää uskaltaa tehdä niitä asioita, joita tahtoo. Ensimmäinen hevonen suorastaan hirvitti, ja mietin, miten pärjäämme sen kanssa. Nyt olen todella kiitollinen siitä, mitä meillä on. Työni puolesta olin aina keväisin erittäin kiireinen ja miltei burnoutin partaalla, mutta omien hevosten myötä sellaista ei enää ole ollut. Hevoset ovat parantaneet elämänlaatuamme. Tallilla saa rentouduttua ja hevoset ovat loistavia terapeutteja. Paras tunne on se, kun pojat laukkaavat laitumella luoksemme ja tervehtivät lempeästi höristen," Anne pohtii.

Kysymykseen suunnitelmista ja tavoitteista Anne nauraa.

"Oma hevonen meillä on niin kauan kuin terveys suinkin sallii. Ja on meillä seuraavakin toive tiedossa. Etsimme uutta kotia, hevostilaa. Olisi ihanaa, jos hevoset olisivat omassa pihassa."

Tavoitteena oma hevonen?

Säästövakuutus on verotuksellisesti edullinen tapa aloittaa pitkäaikaissäästäminen

Tahdotko kuulla lisää säästämisen eri vaihtoehdoista? Varaa aika niin katsotaan yhdessä sinulle paras vaihtoehto.