Kun ääni ratkaisee

Maailmasta löytyy lukematon määrä eri värisävyjä, mutta löytyy niitä äänensävyjäkin. En tarkoita tässä varsinaisesti sanaa ääni, joka wikipediassa määritellään kaikessa monimutkaisuudessaan näin: ”Kuultavissa oleva mekaaninen aaltoliike tai mainitun aaltoliikkeen kuuloelinten kautta aiheuttama kuultoaistimus tajunnassa.” Tarkoitan äänensävyä ja sitä tapaa, jolla viestimme suullisesti ja kirjallisesti.

Kun ääni ratkaisee - Liedon Säästöpankki

Tämä tone-of-voice on nykyisin yhden, jos toisenkin markkinoijan huulilla. Puhutaan yritysten tavasta puhua sidosryhmilleen. Sanotaan, että yritysten tulisi määritellä äänensävynsä ja hallita sitä samalla tavalla kuin se hallitsee visuaalisen ilmeensä; fonttinsa, värimaailmansa, kuvakonseptinsa. Hallittu viestintä antaa yrityksestä uskottavan, johdonmukaisen ja luotettavan kuvan, jonka tunnistaa yhtenäisestä tyylistään jo ensisilmäyksellä. 

Yritysten tulisi miettiä sellaisia asioita kuten teititelläänkö vai sinutellaanko, piiloudutaanko terminologian taakse vai puhutaanko selkokielellä? Mutta mitä, jos edustetaan virastoa, jonka työkalupakista ei löydy kuvakonseptia, jolla koristettaisiin ja pehmennettäisiin viestin sävyä visuaalisilla keinoilla?

Entä miltä ”kuulostaa” sähköpostiviesti ilman kuvitusta? Asiallinenkin sähköpostiviesti saattaa kalahtaa kylmäkiskoiselta ja tylyltä vaikka ajatus olisi pohjimmiltaan ystävällinen ja lämmin. Vaikka viestijän kuinka tekisi mieli heittää siihen loppuun se nauruhymiö, niin se nyt vaan ei yksinkertaisesti sovi useimpien yritysten imagoon. 

”Olisi outoa, jos turkulainen alkaisi yhtäkkiä puhua savolaisittain.”

Pitkään markkinoilla toimineille yrityksille on muotoutunut vakiintunut ja luontainen tapa viestiä ja näkyä. Siitä yritys tunnetaan ja se on ikään kuin pyhää koskemattomuutta. Olisi outoa, jos sellainen yritys yhtäkkiä kääntäisi kelkkansa: se on vähän kuin turkulainen alkaisi puhua savolaisittain tai mustavalkoinen tepsi pukeutuisi punamustaan! 

Uudet yritykset tuntuvat kiinnittävän nykyisin paljon huomiota äänensävyyn jo alkutaipaleellaan. Eräs nimeltä mainitsematon kalsariyritys tunnetaan hauskoista, käsinkirjoitetuista kirjeistään, hulvattomasta yritystarinastaan sekä hyväntuulisista mainoksistaan. Valittu linja tuntuu johdonmukaiselta kaikissa kanavissa. Sitä mietin, miten toimisi yritys, jos sen jostain syystä pitää vakavoitua kriisin kohdatessa? 

Puhutaan kuitenkin hetki myös siitä varsinaisesta äänestä eli siitä ”kuultavissa olevasta mekaanisesta aaltoliikkeestä tai mainitun aaltoliikkeen kuuloelinten kautta aiheuttamasta kuultoaistimuksesta tajunnassa”, sillä onhan silläkin valtava vaikutus kuulijaan:

Tienasin 80-luvun lopulla opiskelurahaa aikakauslehtien puhelinmyyjänä ja siinä, jos missä tuli äänen olla viimeisen päälle trimmattu ennen kuin tarttui luuriin. Piti yskäistä ja avata ääntään, sitten väläyttää dollarihymy vastapäisellä seinällä olevalle peilikuvalleen. Peilejä nimittäin oli asennettuna jokaisen myyjän eteen. Että miksikö? No siksi, että tuo hymy todellakin kuuluu äänestä kauas ja hymyilevä myyjä teki aina ne parhaat kaupat.

Paula Kumpula

Paula Kumpula

Paula vastaa Liedon Säästöpankin markkinoinnista ja on pankkialan lisäksi työskennellyt energia-, mainos- ja matkailualalla, pienyrittäjänäkin. Tykkää pohtia asioita eri kulmista ja matkustella siellä sun täällä. 


Julkaistu
...