Miten huomioida inflaatio omassa taloudessa?

Inflaatio on yksi talouden perusparametreistä, joita me ekonomistit seuraamme tarkkaan. Vaikka inflaatiota on tullut seurattua vuosikaudet, en siihen omassa elämässäni ole pahemmin kiinnittänyt huomiota. Inflaatio on ollut niin maltillista, että sitä on tuskin huomannut.

Mutta nyt tilanne on muuttunut ja inflaatio näkyy ja tuntuu arjessakin. Siinä kun tankin täyttäminen maksoi taannoin 60 euroa, menee siihen nyt lähes 120 euroa. Kahvipaketin hinta puolestaan on noussut monta euroa ja perheemme lempparihedelmän, päärynän, hinta on Tilastokeskuksen mukaan noussut lähes 30 prosenttia vuoden takaa.

Kulutus onkin se osa-alue, jossa hintojen nousu huomataan helpoiten. Hyvä on kuitenkin pysähtyä miettimään inflaation vaikutusta myös muihin oman talouden osa-alueisiin; tuloihin, varoihin ja velkoihin.

Tulot nousevat tänä vuonna hintoja vähemmän eli ostovoima heikkenee

Jos omat tulot nousevat yhtä paljon kuin hinnat nousevat, ei kuluttajalla ole hätäpäivää. Keskimäärin näin ei kuitenkaan tänä vuonna tule tapahtumaan, vaan palkansaajien tulot todennäköisesti nousevat selvästi hintoja vähemmän. Keskimäärin palkankorotukset pyörivät noin 2–3 prosentissa, kun hintojen ennakoidaan nousevan jopa 5 prosenttia.

Käytännössä siis palkansaajien ostovoima on heikkenemässä, mikä on aika poikkeuksellista. Myös eläkeläisten ostovoima supistuu tänä vuonna, mutta ensi vuonna heille on luvassa hyvitystä. Työeläkkeiden nousu, kun määräytyy 80 prosenttisesti hintojen muutoksen ja 20 prosenttisesti palkkojen muutoksen perusteella.

Vinkki: Kuten aina, tulot ja menot on hyvä pitää balanssissa. Jos hintojen nousu uhkaa vetää oman talouden miinukselle, on hyvä miettiä, mistä kulutuksesta voisi nipistää. Tai onko omia tuloja mahdollista lisätä?

Inflaatio syö velat – vai syökö sittenkään?

Usein toitotetaan, että inflaatio syö velat. Joskus aikoinaan tämä on pitänyt paikkansa, kun lainoissa oli kiinteä korko ja palkansaajien tulot nousivat inflatorisessa ympäristössä nopeasti. Esimerkiksi ”kultaisella 70-luvulla” palkat nousivat parhaimmillaan yli 20 prosenttia vuodessa, kun asuntolainojen säännelty korkotaso oli reilut 10 prosenttia. Nousseella palkalla oli siis aiempaa helpompi hoitaa lainanhoitokustannukset.

Nykymaailmassa tilanne ei kuitenkaan ole sama. Valtaosa lainoista on sidottu vaihtuviin korkoihin. Inflaation kiihtyessä yleensä -kuten nytkin- korkotaso nousee. Lisäksi palkkojen nousuvauhti on tällä hetkellä varsin maltillista.

Vinkki: Velallisten kannattaa laskea, miten korkojen nousu esim. 2–3 prosenttiin vaikuttaa omaan talouteen. Jos rahat menevät tiukille, kannattaa miettiä kulutuksen sopeuttamista, korkotason suojaamista tai etukäteen säästämistä.

Inflaatio vaikuttaa eri varallisuuslajeihin eri tavalla

Varallisuutta on monen muotoista ja inflaatio vaikuttaa niihin eri tavoin. Selkein vaikutus nähdään talletuksissa. Kun tilille talletetuille varoille ei saa käytännössä nykyään korkoa ollenkaan, syö inflaatio talletusten ostovoimaa reippaalla kädellä. Tilille jemmatulla satasella saa vuoden päästä entistä vähemmän ostettavaa.

Korkojen noustessa talletuskorotkin lähtevät jossain vaiheessa nousuun, mikä tuo helpotusta tilanteeseen. Mutta historiallisestikin talletukset ovat olleet huono paikka pidempiaikaiselle varallisuudelle.

Kiinteä omaisuus, esim. asunnot, ovat perinteisesti tarjonneet kohtuullisen hyvää suojaa inflaatiota vastaan. Lyhyellä tähtäimellä asiaan liittyy kuitenkin monia epävarmuuksia. Esimerkiksi vuokria tyypillisesti korotetaan inflaation mukaisesti, mutta tällä hetkellä tarjolla on paljon vuokra-asuntoja, ja vuokrien nosto ei ehkä onnistukaan ihan automaattisesti. Korkojen nousu voi myös maltillista asuntojen hintakehitystä.

Entäpä erilaiset korkosijoitukset (valtionlainat, yrityslainat), joita valtaosa omistaa rahastojen kautta? Tyypillisesti ajatellaan, että korkosijoitukset tuovat salkkuun turvaa osakkeiden heiluessa selvästi enemmän. Näin onkin, mutta korkojen noustessa korkosijoitukset kärsivät lyhyellä tähtäimellä. Hinnoittelulogiikka menee niin, että korkojen noustessa, korkosijoitusten arvo laskee. Pidemmällä tähtäimellä toki korkojen nousu on hyvä asia, kun velanottajat maksavat sijoittajille aiempaa suurempaa korkotuottoa. Short term pain, long term gain.

Osakkeet ovat myös pitkällä tähtäimellä tarjonneet hyvää inflaatiosuojaa. Lyhyellä tähtäimellä se ei kuitenkaan ole taattua ja osakkeiden hintoihin vaikuttaa moni muukin tekijä. Lisäksi erilaiset osakkeet reagoivat kiihtyvään inflaatioon eri tavoin. Esimerkiksi tällä hetkellä energia- ja raaka-aineyhtiöt hyötyvät hintojen noususta, kun taas moni muu yhtiö kärsii kustannusten noususta. Yrityksiä erottelee mm. niiden hinnoitteluvoima eli kuinka paljon yritykset pystyvät siirtämään nousseita kustannuksia loppuhintoihin.

Vinkki: Lyhytjänteinen sijoittaja voi miettiä inflaation vaikutusta eri varallisuuslajien tuottoihin ja muuttaa sijoituksiaan tarpeen vaatiessa, pitäen kuitenkin mielessä, että inflaatio on vain yksi sijoitusten arvoon vaikuttava tekijä. Pitkäjänteisen sijoittajan ei puolestaan tarvitse tehdä mitään, jos salkku on alun perin hyvin hajautettu ja rakennettu vastaamaan omia pitkän ajan tarpeita.

 

Henna Mikkonen on Säästöpankkiryhmän pääekonomisti ja kauppatieteiden maisteri, CFA. Maailmantalouden ja Suomen talouden seuraamisen lisäksi hänen sydäntään lähellä on ihmisten taloudellinen hyvinvointi. Mikkonen kokee onnistuneensa erityisesti silloin, kun pystyy tuomaan talousasiat lähemmäksi ihmisiä.

Teksti on julkaistu aiemmin Taloustaidon blogissa.