Maailmantalouden kasvun odotetaan jäävän kuluvana ja ensi vuonna hieman alle pitkän ajan keskiarvon. Esimerkiksi kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi lokakuussa maailmantalouden kasvavan tänä vuonna 3,2 % ja ensi vuonna 3,1 %.

Vaikka kasvunäkymät ovat vaisut, ne ovat yllättävänkin vakaat. Kevään tulli-ilmoitusten jälkeen pelkona oli, että tullit iskisivät maailmantalouteen rajummin, mutta niiden vaikutus on jäänyt pelättyä pienemmäksi.

Vaikka tullien vaikutus maailmantalouteen on lyhyellä tähtäimellä jäänyt pieneksi, ei se tarkoita, etteikö niillä olisi merkitystä. Tullit vaikeuttavat maailmankauppaa, aiheuttavat kaupan uudelleenreitittymistä ja pitkässä juoksussa voivat heikentää tuottavuuskehitystä. Nämä vaikutukset tulevat näkyviin vasta tulevina vuosina.

Suurista talouksista USA:ssa kasvu on hidastumassa, mutta keväällä pelättyä taantumaa tuskin nähdään. Tullit aiheuttavat monenlaista häiriötä, mutta toisaalta erilaiset tekoälyinvestoinnit ovat kasvaneet nopeasti ja nostavat USA:n kasvua. Euroalueella talouskasvun odotetaan olevan tänä vuonna aavistuksen viime vuotta ripeämpää, mutta silti selvästi vaisumpaa kuin USA:ssa. Ensi vuonna odotuksissa ja toiveissa on, että Saksan talouden elvytystoimet piristävät koko Euroopan kasvua. Toimien suuruusluokkaan ja ajoittumiseen liittyy vielä paljon kysymysmerkkejä.

Suomen talous lähti elpymään vuonna 2024. Myös kuluvana vuonna talous on kasvanut vuodentakaiseen verrattuna, mutta kasvu on hidastunut vuoden edetessä. Kysymys onkin, onko tämä uuden laskun alku vai hetkellinen notkahdus?

Tuoreimmat indikaattorit puhuvat sen puolesta, että kyseessä olisi hetkellinen notkahdus taloudellisessa aktiviteetissa. Luottamus taloudessa, etenkin kuluttajien keskuudessa, on haurasta, joten mitään ripeää elpymistä tuskin ihan heti nähdään. Eväät talouskasvun piristymiselle ovat kuitenkin olemassa, ja odotamme, että ensi vuonna Suomen BKT:n kasvu kiihtyy tämän vuoden 0,5 %:sta 1,7 %:iin.

Talouden vaisu kehitys on näkynyt myös työmarkkinoilla. Työttömyysaste on noussut tämän vuosituhannen huipputasoille lähelle 10 %. Työllisyysaste on puolestaan laskenut, pitkäaikaistyöttömien määrä noussut ja avoimien työpaikkojen määrä vähentynyt.

Kuluvana vuonna työttömyys nousee ennusteemme mukaan keskimäärin 9,5 %:iin. Odotamme, että talouden asteittaisen piristymisen myötä myös työmarkkinoilla tilanne kääntyy ensi vuonna paremmaksi. Nopeaa käännöstä ei kuitenkaan ole näköpiirissä ja odotammekin, että työttömyys on ensi vuonnakin keskimäärin 9,0 %.

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua siitä, liioittelevatko tämän hetken työttömyystilastot todellista tilannetta. On totta, että työttömien määrä on noussut enemmän kuin työllisten määrä on vähentynyt, joten työmarkkinoille on tullut jostain uusia, työttömiksi määriteltyjä ihmisiä. Syitä on etsitty maahanmuuttajista, työttömien aktivoitumisesta työnhakuun, työllistämistoimien vähenemisellä yms. Niin tai näin, tilanne työmarkkinoilla on joka tapauksessa vaikea.

Myös pitkäaikaistyöttömien määrä on jatkanut kasvuaan. Tämä on erityisen huolestuttava ilmiö, sillä mitä pidempään ihminen on poissa työmarkkinoilta, sitä vaikeampaa työllistyminen on jatkossa. Pitkäaikaistyöttömyyden jäljet voivat olla pitkät.

Huoli työpaikasta näkyy myös Säästämisbarometrissamme. Vastaajista 24 % on peloissaan siitä, tuleeko hänellä olemaan vakituinen työpaikka muutaman vuoden päästä. Huoli työttömyydestä on ollut kasvussa viimeiset kolme vuotta. Eniten huolta kokevat nuoret 18-24 -vuotiaat, joista 39 % pelkää työpaikan puolesta.

Kuluttajien, etenkin palkansaajien, ostovoima kärsi ison kolauksen vuosina 2021-2023, kun hinnat nousivat selvästi tuloja nopeammin. Pudotus ostovoimassa oli harvinaisen suuri. Tilanne on kuitenkin kääntynyt parempaan päin ja palkansaajien ostovoima on ollut kasvussa jo pari vuotta. Tämä selittyy sillä, että palkkojen korotukset ovat olleet suurempia kuin hintojen nousu.

Talouden analysoijat katsovat asioita usein muutosten kautta, esimerkiksi kuinka paljon ostovoima on kasvanut vuodentakaiseen verrattuna. Nämä tilastot ovat tosiaankin olleet positiivista luettavaa jo pidemmän aikaa. Ihmisten arjessa merkittävämpää lienee kuitenkin taso kuin muutos. Ja siellä tarina ei ole yhtä myönteinen. Vaikka ostovoima on kasvussa, ei koko kuoppaa olla vielä kurottu umpeen. Arviomme mukaan ostovoiman kasvu jatkuu, mutta lähtötaso saavutetaan vasta aikaisintaan vuoden 2026 lopulla.

Eri ihmisten ostovoima on kehittynyt myös varsin eri tavoin. Yleiset, jo sovitut, palkankorotukset, ovat nostaneet ja nostavat jatkossakin palkansaajien ostovoimaa. Ensi vuodelle suunnitellut veronkevennykset vaikuttavat myös myönteisesti, erityisesti hyvätuloisten osalta. Sosiaalietuuksien leikkaukset sen sijaan ovat iskeneet etuuksia saavien ihmisten ostovoimaan varsin tuntuvasti.

Vuosina 2021-2023 inflaatio kiihtyi Suomessa ja maailmalla tasoille, joita ei olla aikoihin nähty. Tämä aiheutti huolta ja murhetta monessa kotitaloudessa. Sen jälkeen hintojen nousu on rauhoittunut ja tällä hetkellä inflaatio on Suomessa erittäin vaimeaa, tuoreimpien tilastojen mukaan hinnat nousivat syyskuussa keskimäärin 0,5 % vuoden takaa.

Yleinen hintataso on toki jäänyt korkeammalle, sillä hinnat eivät ole laskeneet ja näin tuskin tulee tapahtumaankaan. Yleinen hintataso on nyt 18 % korkeammalla kuin alkuvuonna 2021. Ruoan hintataso on jäänyt 24 % korkeammalle.

Yleisessä kuluttajahintaindeksissä ovat mukana myös asuntolainojen korot. Ne ovatkin aiheuttaneet merkittävää heiluntaa inflaatiossa viime vuosina. Korkojen noustessa velallisten omistusasujien kokema inflaatio oli muita korkeampaa. Nyt korkojen lasku helpottaa heidän tilannettaan ja velallisten omistusasujien inflaatio on jopa miinuksella.

Odotamme hintojen nousun pysyvän rauhallisena myös jatkossa. Tälle vuodelle odotamme keskimäärin 0,5 % hintojen nousua. Ensi vuonna odotamme hintojen nousun kiihtyvän 1,5 %:iin. Korkokehitys on tasaantumassa, joten jatkossa velallisten ja velattomien inflaatio lähestyvät toisiaan.

Kotitalouksien taloustilanteessa tapahtuu niin positiivisia kuin negatiivisiakin asioita. Ostovoima kasvaa, inflaatio on rauhoittunut ja korkotaso on laskenut. Nämä tekijät parantavat monen kotitalouden taloustilannetta. Toisaalta työttömyys on korkealla ja huolet maailman tilanteesta painavat kuluttajien mieliä.

Suomalaisten kuluttajien luottamus onkin jämähtänyt matalalle tasolle, eikä ole viimeiseen kahteen vuoteen liikkunut suuremmin ylös- kuin alaspäinkään. Alakulo ei rajoitu talousasioihin, vaan elämään laajemminkin. Esimerkiksi E2 tutkimuslaitoksen tuoreessa ”Miten meillä menee? Katsaus suomalaisten mielenmaisemaan 2025 ” -tutkimuksessa piirtyy varsin mollivoittoinen kuva suomalaisten kokemuksista nykytilanteesta.

Taloudessa kuluttajien varovaisuus näkyy siten, että tuloista entistä suurempi osa ohjautuu säästöön. Yksityinen kulutus ei kasva, mutta säästöjä kertyy lisää. Yksityinen kulutus onkin ollut laskusuunnassa jo useamman vuoden ja tällä hetkellä yksityisen kulutuksen taso on koronakriisiä edeltävän tason alapuolella.
Viime kuukausina lehdissä on virinnyt keskustelu siitä, saako kuluttajia syyllistää Suomen talouden heikosta kehityksestä. Syyllistäminen tuskin lienee kovin tehokas keino tilanteen muuttamiseksi, enemminkin tarvitaan luottamusta vahvistavia tapahtumia ja uutisia.

Monen kotitalouden näkökulmasta on järkevää kerryttää uudelleen säästöpuskureita, jos niitä on viime vuosina joutunut käyttämään. Kansantalouden kannalta olisi toisaalta suotavaa, että taloudellisesti vakaassa asemassa olevat uskaltaisivat myös hieman raottaa kukkaron nyörejään.

Kuluttajien heikot tunnelmat näkyvät myös Säästämisbarometrissamme. Laskemme Säästämisbarometrin kysymyksistä ns. taloudellisen ahdingon indeksiä. Se koostuu kysymyksistä, jotka kuvaavat sekä oman talouden euroja että rahaan liittyviä tunteita. Viime vuonna kotitalouksien taloudellinen ahdinko hieman laski, mutta tänä vuonna ahdinko jälleen nousi. Taso on myös korkeampi kuin inflaation kiihtyessä ja korkojen noustessa pari vuotta sitten.

Taustaryhmittäin katsottuna naiset kokevat taloudellista ahdinkoa miehiä enemmän, kuten jokaisena tutkimusvuonna aiemminkin. Korkeinta taloudellinen ahdinko on 45-54 -vuotiailla ja selvästi matalinta koettu ahdinko on 70-79 -vuotiailla. Viime vuoteen verrattuna on merkillepantavaa, että pieni- ja keskituloisilla koettu ahdinko on noussut. Sen sijaan hyvätuloisilla taloudellinen ahdinko on hieman vähentynyt.

Suomalaisten kotitalouksien velkaantuminen oli kasvussa pitkään. Korkojen käännyttyä nopeaan nousuun, myös kotitalouksien velkaantumisaste, eli velkojen suhde käytettävissä oleviin tuloihin, kääntyi laskuun. Korkeimmillaan kotitalouksien velkaantumisaste oli vajaat 133 % vuonna 2022. Nyt vastaava luku on 121 %, mikä tarkoittaa, että velkaantuminen on samalla tasolla kuin 10 vuotta sitten.

Uusien asuntolainojen nostot ovat hieman piristyneet jo vuoden päivät. Lainoja kuitenkin lyhennetään tätä enemmän, jolloin kotitalouksien asuntolainojen kanta on yhä supistunut. Myös kulutusluottojen kanta on supistunut viime vuoden huipuistaan. Opintolainojen määrä on jatkanut sen sijaan kasvuaan.

Korkojen noustua nopeasti moni kotitalous joutui maksamaan selvästi aiempaa enemmän korkoja asuntolainoistaan. Nyt tilanne on helpottanut ja monessa kotitaloudessa korkomenot ovat laskeneet korontarkistuspäivän yhteydessä. Koroissa nähdään varmasti lähikuukausinakin värinää ylös- ja alaspäin talousdatan ohjailemana. Näillä näkymin suurin korkojen lasku on kuitenkin takana päin ja markkinat odottavat euribor-korkojen asettuvan 2-3 %:n väliin lähivuosina.

Velan ottaminen on luonnollisesti taloudellinen sitoumus, mutta siihen liittyy usein myös psykologisia aspekteja. Säästämisbarometrimme mukaan valtaosa suomalaisista kokee velan epämukavana. Velan epämukavana kokevien osuus on ollut kasvussa viime vuosina – myös tuoreimmassa syksyn 2025 kyselyssä, vaikka korot ovat kääntyneet laskuun. Yleinen epävarmuus saanee ihmiset suhtautumaan myös velkaan aiempaa varauksellisemmin. Eniten velka aiheuttaa epämukavuutta nuorissa ja pienituloisissa.

Velan määrän lisäksi myös velan laatuun on hyvä kiinnittää huomioita omaa taloutta suunniteltaessa. Varallisuutta kasvattavat velat ovat ”parempaa” velkaa kuin saman tien kulutukseen –tai pahimmillaan vanhojen velkojen maksuun– menevät velat. Sopivasti omaan talouteen mitoitettuna velka kuitenkin mahdollistaa monia asioita, kuten esimerkiksi oman asunnon tai vaikkapa opiskelun.

Asuntojen osuus suomalaisten kotitalouksien koko varallisuudesta oli vuonna 2023 62 %. Asuntojen hinnoissa viime vuosina nähty lasku onkin kääntänyt suomalaisten varallisuuden kasvun laskuun – ainakin paperilla. Toki asunnon hinnan lasku realisoituu vasta, jos asunto myydään. Mutta vaikutus voi paperin lisäksi ulottua ihmisten mieliin. Kun suurimman varallisuuserän arvo laskee, kokee ihminen itsensä köyhemmäksi ja se voi vaikuttaa negatiivisesti kulutuspäätöksiin. Puhutaan ns. varallisuusefektistä.

Asuntojen hintojen lasku kasvukeskuksissa lienee ohimenevä ilmiö. Väestöään menettävillä alueilla asuntojen hintojen lasku on tuskin ohimenevää, ainakaan merkittävää hintojen nousua on vaikea povata. Asunnon hinnan nousuun ei kannata koko omaa tulevaisuudenturvaansa rakentaa. Asuntovarallisuuden ohella on hyvä rakentaa ja hajauttaa myös muihin kohteisiin, esimerkiksi rahastoihin tai osakkeisiin. Osakkeiden tuotto-odotus on pitkässä juoksussa korkeampi kuin asuntojen.

Suomalaisten rahoitusvarallisuus onkin kasvanut ja monipuolistunut jo pidemmän aikaa. Kuluvana vuonna niin rahastoissa oleva varallisuus kuin talletustenkin määrä on kasvanut sekä arvonkehityksen että uusien sijoitusten / säästöjen myötä. Myös suorien osakesijoitusten arvo on noussut Suomen pörssin suotuisan kurssikehityksen siivittämänä.

Sijoitusmarkkinoilta on saatu kuluvana vuonna mukavia tuottoja laajalla rintamalla. Tätä kirjoitettaessa globaalit osakkeet ovat tuottaneet noin 9 %. Suomessa nousua on kertynyt jopa 30 % useamman heikon vuoden jälkeen. Myös korkomarkkinoilta saadut tuotot ovat olleet positiivisia, erityisesti kehittyvien markkinoiden lainoista, joiden riskitaso on toki myös perinteisempiä kohteita korkeampi.

Määräaikaistalletusten korot ovat kääntyneet laskuun yleisen korkotason laskun myötä, mutta niistä saatava reaalinen (inflaation jälkeinen) tuotto on yhä selvästi plussalla. Käyttelytileillä reaalinen tuotto on nollissa, joten pidempiaikaisille varoille kannattaa miettiä tuottavampia kohteita. Arjen pyörittämiseen ja puskurivaroiksi talletukset ovat toki oivallinen kohde.

Tuorein Säästämisbarometrimme kertoo, että säästämisen mahdollisuudet ovat eriytyneet pieni- ja hyvätuloisilla. Viime vuoden barometriin verrattuna entistä useampi pienituloinen ei säästä/sijoita lainkaan ja sanoo, että kaikki tulot menevät kulutukseen. Suurituloisista sen sijaan aiempaa useampi säästää/sijoittaa ja säästösummat ovat viime vuotta suurempia.

Säästöt ja sijoitukset tuovat myös turvaa omaan talouteen. Säästämisbarometrissa näkyy selvästi, että ne ihmiset, jotka säästävät/sijoittavat, kokevat enemmän myönteisiä tunteita omaan talouteensa liittyen. He stressaavat vähemmän raha-asioita, ovat tyytyväisempiä taloustilanteeseensa, tuntevat taloudellisen tulevaisuutensa turvallisempana ja ovat myös onnellisempia. Kyse on itselle ja omalle taloudelle sopivan balanssin löytymisestä kuluttamisen ja säästämisen välillä. Molempia tarvitaan.

Korkojen nousu, kuluttajien epävarmuus ja heikentynyt ostovoima iskivät voimakkaasti Suomen asuntomarkkinoihin vuonna 2022. Asuntokauppa hiipui selvästi ja asuntojen hinnat kääntyivät laskuun – totutusta poiketen lasku oli voimakkainta pääkaupunkiseudulla ja yksiöissä.

Asuntojen kauppamäärissä on nähty elpymistä jo vuoden päivät ja kauppamäärät alkavat lähestyä pitkän ajan normaalitasoja. Myös pankkien myöntämissä asunto- ja sijoitusasuntolainoissa on nähty piristymistä kuluvana vuonna.

Vilkastunut asuntokauppa ei kuitenkaan ole vielä näkynyt asuntojen hinnoissa. Hintojen lasku on kyllä pysähtynyt, mutta selvää nousutrendiä ei olla vielä nähty. Korkea tarjonta pitää vielä hinnat kurissa. Kuluvana vuonna asuntojen hinnat laskevat arviomme mukaan keskimäärin 0,5 %. Ensi vuodelle odotamme kohtuullisen maltillista 3 %:n hintojen nousua. Laskenut korkotaso ja kuluttajien ostovoiman kasvu tukevat asuntomarkkinoita. Toisaalta matala kuluttajien luottamus ja pelot työpaikan menetyksestä viivästyttävät monien asunnonhankintapäätöksiä.

Asuntojen hinnoissa nähty lasku on heijastunut myös ihmisten odotuksiin asuntojen hintojen tulevasta kehityksestä. Säästämisbarometrimme mukaan asuntojen hintojen nousua odottavien ihmisten osuus on laskenut 50 %:iin, kun vielä viime vuonna hintojen nousua odotti 58 %. Suuremmissa kaupungeissa hintojen nousua odottaa selvästi useampi kuin pienemmillä paikkakunnilla.