Ovatko 40 vuoden asuntolainat hyvä juttu?

Kesäkuun alusta asti pankit ovat voineet myöntää jopa 40 vuoden mittaisia asuntolainoja. Onko tämä kotitalouksien kannalta hyvä vai huono juttu?

Olen pankissa töissä, joten puolueettomuuttani voi perustellusti kyseenalaistaa. Mitä pidempi laina-aika on, sitä enemmän lainasta tulee maksettua korkoa pankille. Lupaan silti katsoa asioita mahdollisimman puolueettomin silmin ja kotitalouksien näkökulmasta.

Kuten asioilla aina, tässäkin on puolensa ja puolensa. Sanoisin kuitenkin, että fiksusti käytettynä pidemmät asuntolainat ovat hyvä asia. Automaattisesti ne eivät sitä ole.

Pidempi laina-aika mahdollistaa pienemmän lainan kuukausierän. Tällöin rahaa on enemmän käytettävissä muihin tarkoituksiin. Tietyissä elämänvaiheissa, esimerkiksi lapsiperhevaiheessa, tämä voi olla hyvä asia ja lisätä omaa hyvinvointia pidemmän päälle. Elämä on stressittömämpää, jos kuukausibudjetissa on enemmän pelivaraa.

Toisaalta jos nämä varat ohjautuvat ”turhaan ” kulutukseen, sen rahoittaminen velalla ei ole fiksua. Mikä sitten on kellekin turhaa ja mikä fiksua kuluttamista, onkin oma kysymyksensä.

Kulutusmahdollisuuksien lisäksi – ja ehkäpä vielä tärkeämpänä- se mahdollistaa säästämisen ja sijoittamisen asuntolainan lyhentämisen ohella. Sijoittamisessa aika on voima, joka mahdollistaa korkoa korolle efektin pääsemisen voimiinsa. Jos edes osa rahoista sijoitetaan tuottaviin kohteisiin, mahdollistaa se omaisuuden kartuttamisen ja monipuolistamisen asunnosta myös muihin kohteisiin. 

Tällöin tulee kuitenkin pitää huoli siitä, että sijoituskohteen tuotto-odotus riittävän korkea, tilillä rahoja ei kannata makuuttaa. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä jonkinlaista, mielellään riittävää, osakepainoa omissa sijoituksissa.

Osakemarkkinoille sijoittaminen on myös tasa-arvoinen sijoittamisen muoto: pörssin tuotto on sama omistajan asuinpaikasta riippumatta. Asuntojen osalta tilanne on toinen, mikä on nähty Suomessa viime vuosikymmeninä. Joillain alueilla asuntojen hinnat nousevat, jossain eivät. 

Mutta kuten todettua, muutoksella on myös varjopuolensa. Mitä pidempi laina-aika, sitä enemmän tulee pitkässä juoksussa korkoja maksettavaksi. Velkaantunut kotitalous – etenkin, jos velkaa on paljon – on hauraammassa asemassa. Jos elämäntilanne muuttuu esim. työttömyyden myötä, lainahoitokulut voivat rasittaa omaa taloutta merkittävästi. Niihin voi toki saada hetkellisesti joustoa, mutta ei ikuisesti. 

Velalla on myös psykologinen puolensa, jota ei voi unohtaa. Säästöpankin Säästämisbarometrin mukaan 78 % suomalaisista kokee velan epämiellyttävänä ja tämä osuus on noussut 10 %-yksiköllä vuodesta 2021. Myös kyselyn avoimissa vastauksissa moni mainitsee taloudellisen hyvinvoinnin tarkoittavan itselleen velattomuutta.

Suomalaisia on usein moitittu liiankin velkapelkoiseksi kansaksi, jolle on kunnia-asia maksaa asuntolainansa nopeasti pois. Niin tai näin, mutta tunne on todellinen ja oma suhtautuminen velkaan kannattaa ottaa omissa pohdinnoissaan huomioon. 

On myös mahdollista, että pitkässä juoksussa pidemmät laina-ajat nostavat asuntojen hintoja. Jos näin käy, hyvää tarkoittava uudistus voi kääntyä itseään vastaan.

Pidemmät laina-ajat siis mahdollistavat hyviä asioita, kuten elämäntilanteeseen paremmin sopivan kuluttamisen ja sijoittamisen. Toisaalta se voi lisätä oman talouden haavoittuvuutta ja psykologista epämukavuutta. Jokaisen kannattaa siis omissa valinnoissaan pohtia vaikutuksia niin eurojen kuin omien mieltymystensä kautta. Yhtä oikeaa vastausta ei ole. 

Pääekonomisti Henna Mikkosen blogiteksti on julkaistu aiemmin Taloustaidossa.