Inflaatio – uhka vai mahdollisuus?

Vuosi 2021 on alkanut pitkien korkojen nousulla. Onko näkymissä myös inflaation nousua? Ja mitkä vaikutukset inflaation nousulla olisi? Asiaa pohtii korkosalkunhoitaja Mikko Rautiainen tuoreessa blogikirjoituksessaan.

Mikko Rautiainen
Vuosi 2021 on alkanut pitkien korkojen nousulla. Talouden näkymät ovat parantuneet etenkin Yhdysvalloissa, mutta myös Euroopassa koronarokotteen myötä. Pitkien korkojen suunta on useimmiten sama kuin talouskasvulla ja pidemmällä tähtäimellä korot ja talouskasvu liikkuvat yhtä matkaa. Toinen korkojen tasoa ja suuntaa ohjaava voima on inflaatio, joka on kytköksissä keskuspankin rahapolitiikkaan.

Keskuspankit eivät näe inflaation uhkaavan

Mikäli suurimpia keskuspankkeja Yhdysvaltojen Fediä ja Euroopan keskuspankkia (EKP) kuuntelee, niin rahapolitiikka ei ole muuttumassa kireämpään korkoja nostavaan suuntaan vielä pitkään aikaan. Kumpikaan keskuspankeista ei näe inflaatiopaineiden uhkaavan. Pandemian aiheuttama ainutlaatuinen talousshokki vaati kevyttä rahapolitiikkaa ja samalla matalien korkojen hoivaa. Inflaatio määrittää etenkin EKP:n tulevia toimia. Sen tavoite on hintavakaus, jonka EKP määrittelee vajaan kahden prosentin inflaatioksi.

Korkeamman inflaation vaikutukset

Jos inflaatio nousisi selvästi yli kahden prosentin, olisi EKP:n ennen pitkää reagoitava siihen kiristämällä rahapolitiikkaa. Se todennäköisesti nostaisi myös pitkiä korkoja. Korkeammat korot toisivat kuitenkin kaivattua eloa korkomarkkinoille, jotka löysä rahapolitiikka ja suuret osto-ohjelmat ovat näivettäneet.

Niin velkaiset eteläiset euromaat kuin heikomman luottoluokituksen yritykset ovat saaneet markkinoilta rahaa erittäin halvalla tai jopa ennätys halvalla korolla. Tämä on toki myös mahdollistanut niin sanotun ”pandemiaelvytyksen” ja jatkanut esimerkiksi rajoitustoimien rampauttamaa yritystoimintaa. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että velkarahan riskin hinnoittelu on markkinoilla vääristynyt. Ajoittain tuntuu, ettei riskiä enää hinnoitella lainkaan.

Korkojen nousu, esimerkiksi Italian tilanteessa maan velkaantumistasoa ja melkein olematonta talouskasvua ajatellen, voisi olla uhka. Korkojen nousu nostaisi Italian velan hintaa ja saattaisi ajaa maan hankaluuksiin markkinoilla. Tämä tuottaa myös EKP:lle ongelmia. Jos EKP toimii mandaattinsa mukaan ja kiristää rahapolitiikkaa tarvittaessa, se saattaa aiheuttaa uuden eurovelkakriisin.

Mitä vaihtoehtoja Euroopan keskuspankilla on?

Vaihtoehdoiksi jää kärjistettynä hintavakauden vaaliminen tai euroalueen koossa pitäminen. Mikäli EKP kallistuisi jälkimmäiseen alkaisi sen uskottavuus kärsiä ajan myötä inflaation noustessa. Jos se taas pitäisi kiinni mandaatistaan ja kiristäisi rahapolitiikkaa, saattaisi se kriisiyttää Etelä-Euroopan varainhankinnan. Voisi käydä niin, että ainoa toimija, joka tilanteen voisi ratkaista ilman euroalueen hajoamista, olisi EKP keventämällä rahapolitiikkaa. Keskuspankkimme on siis noidankehässä nykyisen toimintamallinsa kanssa ja siitä ulospääsyyn lienee muutama eri polku.

Helpoin tapa ulospääsyyn olisi voimakas talouskasvu, johon nykyisessä elvyttävän raha- ja finanssipolitiikan ympäristössä on hyvät edellytykset. Euroalueen näytöt ovat kuitenkin sangen kehnot etenkin viime vuosikymmeneltä. Italialla yksin näytöt ovat vielä kehnommat. Viime vuosia voimakkaamman talouskasvun myötä velan määrä ei näyttäisi enää niin pahalta ja vähitellen korkeammat korotkaan eivät tarkoittaisi maailman loppua.

Toinen keino olisi keskuspankin mandaatin uudistaminen kuten Fed teki Yhdysvalloissa hiljattain. EKP voisi jatkossa suhtautua inflaatioon sallivammin ja ottaa sen ohelle jopa muita tavoitteita, kuten työllisyyden tukemisen. Tämä tekisi edellisestä ratkaisuehdotuksesta eli talouskasvusta todennäköisempää. EKP:ssa onkin meneillään strategian tarkastelu, mutta prosessi on kestänyt jo huomattavasti odotettua pidempään.

Nykyinen rahapolitiikka johtanut ongelmiin euroalueella

Yhdysvalloissa on huokailtu viime kuukausien korkojen nousua. Se tarkoittaa nousua numeerisesti alimmalta 0,5 prosentin tasolta kirjoitushetken 1,7 prosentin tasolle reilussa puolessa vuodessa. Tarkasteltaessa eurovaltioiden keskikorkoa on sama muutos pohjilta nykytasolle -0,26 prosentista -0,05 prosenttiin. Tämä pienehkö muutos sai keskuspankkimme huolestumaan niin paljon, että se päätti kiihdyttää osto-ohjelmiensa tahtia. Tämä siitä huolimatta, vaikka positiivisen koron puolella ei ole käyty kuin hetkellisesti sitten viime syyskuun ja suurin osa korkojen noususta selittyi inflaatio-odotusten nousulla, jonka pitäisi olla hyvä asia. Rahapolitiikan normalisoinnista tulee mahdotonta ilman mandaatin uudistamista tai totuttua selvästi voimakkaampaa talouskasvua.

Mahdollisuudet korkosijoittajalle

Korkosijoittajan näkökulmasta olisi toivottavaa, että löysä rahapolitiikka toisi tulosta. Sitä myöten korkomarkkinoiden tila voisi vielä joskus normalisoitua ja myös vähempi riskiset korot palautua positiivisiksi. Silloin positiivisen tuoton tekeminen olisi mahdollista muutenkin kuin odottamalla aina vain alhaisempia korkoja.

 

Mikko Rautiainen

Mikko Rautiainen toimii korkosalkunhoitajana Sp-Rahastoyhtiö Oy:ssä, joka on osa Säästöpankkiryhmää. Tämän kirjoituksen näkemykset ovat kirjoittajan omia henkilökohtaisiä näkemyksiä, eivätkä välttämättä vastaa Säästöpankki -rahastoja hallinnoivan Sp-Rahastoyhtiön sijoitusnäkemystä.

Kirjoituksen sisältöä ei pidä ymmärtää sijoitussuosituksiksi tai sijoitusneuvonnaksi. Mikään tässä kirjoituksessa esitetty ei ole sitova tarjous ostaa tai myydä sijoitusrahasto-osuuksia tai muita arvopapereita eikä kehotus ryhtyä muuhun sijoitustoimintaan. Sijoittaja tekee jokaisen sijoituspäätöksensä itsenäisesti ja omalla vastuullaan.

Kirjoitettu
Tyyppi
Uutinen
Julkaisija
Sp-Rahastoyhtiö
...