Ovatko keskuspankit tulleet hulluiksi?

Albert Einsteinin kuuluisan sitaatin mukaan on hulluutta toistaa samaa asiaa ja odottaa joka kerta eri lopputulosta. Maailman keskuspankit ovat reilun vuosikymmenen takaisen finanssikriisin jälkeen turvautuneet määrälliseen elvytykseen päästäkseen inflaatiotavoitteeseensa. Kovasta yrityksestä huolimatta inflaatio on pitkälti jäänyt alle keskuspankkien tavoitetasojen. Korona-pandemian aiheuttamaan talouden äkkipudotusta vastaan keskuspankit ovat päättäneet toimia samoin ja rahahanat ovat todellakin olleet auki. Mikä saa keskuspankkiirit uskomaan inflaation nostavan päätään tällä kertaa? Ovatko keskuspankkiirit määritelmällisesti hulluja?

Yksi iso ongelma määrällisessä elvytyksessä 

Myönnettäköön heti alkuun, että keskuspankeilla on muitakin tehtäviä kuin hintavakauden ylläpitäminen. Ja jos talous romahtaa ulkoisen shokin myötä, on aika vaikeaa odottaa hintojen nousevan. Suurin ongelma määrällisessä elvytyksessä on ollut, ettei markkinoille pumpattu raha kanavoidu riittävässä määrin reaalitalouteen. Se jää pyörimään rahoitusjärjestelmään ja saa aikaan ainoastaan inflaation arvopapereiden hintoihin. Tämä on helppo todeta kohti uusia ennätyksiä kulkevista osakekursseista ja aina vaan alemmas painuvista markkinakoroista. 

Alhainen korkotaso on toki auttanut yrityksiä laskemalla niiden rahoituksen hintaa, joten tätä taustaa vasten voidaan sanoa keskuspankkien tukeneen myös reaalitaloutta. Mutta ottaen huomioon järjestelmään pumpatun rahan määrän, on talouskasvu viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut aneemista. Eikä mikään lupaa, että vauhti tämän likviditeettikierroksen jälkeen kiihtyisi. Inflaatiopaineita ei siis tästä suunnasta ole näköpiirissä. Työttömyys on meneillään olevan kriisin aikana noussut reilusti, joten palkkojen kautta tulevaa inflaatiota ei myöskään tarvitse pelätä, koska työvoiman tarjonta ylittää sen kysynnän. 

Markkinoille kerran pumpatun rahan vetäminen pois on lähes mahdotonta

Miksi keskuspankit sitten ovat niin innokkaita saamaan aikaan hintojen nousun? Helpoin selitys on usein paras, mutta tässä tapauksessa sitä ei sovi lausua ääneen. Nouseva hintataso tarkoittaa lainojen reaaliarvon laskua ja globaalin velkataakan paisuessa tämä taitaa olla ainoa tapa selvitä veloista jatkossa.  Määrällinen elvytys tulee olemaan seuranamme myös jatkossa, koska toinen tapa keventää velkataakkaa, on laskea korkokuluja ja siinä määrällinen elvytys on onnistunut. Markkinoille jo kerran pumpatun rahan vetäminen pois markkinoilta on myös vaikeaa, ellei mahdotonta. Se on kuin yrittäisi työntää hammastahnaa takaisin tuubiin.

Jos asiat eivät muutu, ne pysyvät ennallaan, väitetään Einsteinin myös sanoneen. 

Mikäli nykyiseen rahajärjestelmään ei tehdä täysremonttia, voidaan olettaa taloussyklien kiihtyvän ja kriisien esiintyvän entistä useammin. Mitä enemmän systeemissä on velkaa, sitä herkempi se on ulkopuolisille shokeille.

Nykyjärjestelmän puitteissa keskuspankit ovat jakaneet yrityksille ja sijoittajille vapaudu vankilasta ilmaiseksi –kortit tulemalla aina apuun, kun markkinatunnelma heikkenee. Riskinotto siis kannattaa ja jatkossakin parhaimmat tuotot tehdään sijoittamalla osakkeisiin ja yrityslainojen korkeariskisempään päähän. Kohtuutonta riskinottoa on kuitenkin vältettävä ja sijoitukset on hyvä kohdistaa kohtuullisesti hinnoiteltuihin laatuyhtiöihin.

 

Kaipaatko apua sijoittamisen aloittamisessa? Varaa meille aika tai jätä yhteydenottopyyntö. 

 

Lassi Kallio toimii salkunhoitajana Sp-Rahastoyhtiö Oy:ssä, joka on osa Säästöpankkiryhmää. Tämän kirjoituksen näkemykset ovat kirjoittajan omia henkilökohtaisiä näkemyksiä, eivätkä välttämättä vastaa Säästöpankki –rahastoja hallinnoivan Sp-Rahastoyhtiön sijoitusnäkemystä.

Kirjoituksen sisältöä ei pidä ymmärtää sijoitussuosituksiksi tai sijoitusneuvonnaksi. Mikään tässä kirjoituksessa esitetty ei ole sitova tarjous ostaa tai myydä sijoitusrahasto-osuuksia tai muita arvopapereita eikä kehotus ryhtyä muuhun sijoitustoimintaan. Sijoittaja tekee jokaisen sijoituspäätöksensä itsenäisesti ja omalla vastuullaan.