Vieraskynä: Jos unelmoin ja oikein kovasti tahdon?

Kun olin 15-vuotias kaukana 80-luvulla, olisin kipeästi tarvinnut keväällä somessa elänyttä #olisinpatiennyt -kampanjaa. Murrosikäisen rippikoulukävijän mielessä ei niinkään pyörineet unelmat, vaan niiden esteet. Mietteet pyörivät koulumenestyksen tai sen puutteen parissa ja ihan liian usein myös ulkonäköön ja omaan viehättävyyteen liittyen. Puhumattakaan suhteesta lähi-ihmisiin ja huonosta luottamuksesta omiin kykyihin, joita oli jo silloin vaikka kuinka! Olisinpa joka suhteessa tiennyt, että unelmat ovat minun päätettävissäni ja jos oikein kovasti tahdon, niin teen ne myös todeksi.

Yksi unelma alkoi kuitenkin 15-vuotiaana itää niin voimallisesti, että esteeksi ei muodostunut yksikään finni naamassa, ei poikien välinpitämättömyys eikä kokeesta saatu ’huono’ numero 7…

Suoritin rippikoulun vaellusleirillä Lapissa ja kokemus oli niin onnistunut ja ryhmäytyminen niin antoisa, että päätimme syksymmällä lähteä ripari-kavereiden ja isosten kanssa käymään Rotterdamissa, jonne rippikoulupappimme oli muuttanut merimieskirkon palkkalistoille. Nyt keski-ikäisenä kirkkoon kuulumattomana uskonnottomana naisena ajattelen, että jännästi tästä rippikoulukokemuksesta tulikin elämälleni isosti suuntaa antava asia. Syttyi nimittäin unelma maailmanvalloituksesta. Tosin ihan reissaajan roolissa.

Matka Rotterdamiin laiva-juna-laiva-juna-keinoin oli mahtava. Olin ensimmäistä kertaa ulkomailla ilman huoltajaa ja isosiskoa. Se oli aitoa vapautta! Seuraavana kesänä järjestin itseni Etelä-Ranskaan, jossa asui kaukainen sukulaisperhe. Bayonne ja sen hikiset illat tekivät syvän vaikutuksen ja kolmas vieras kieli alkoi jo hieman sujua. Syttyi uusi kipinä ja uusi unelma – uusi tahtotila. Haluan Ranskaan vaihto-oppilaaksi! Haluan oppia ranskan kielen!

Ranskaan en päässyt, mutta vietin vaihto-oppilasvuoden Belgiassa lukion ensimmäisen vuoden jälkeen. Siitä ja sen seurauksista voisi kirjoittaa jo kirjankin. Siellä syntyi siemen, joka auttoi minua kasvamaan sosiaalialan ammattilaiseksi, kansalaisaktivistiksi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asianajajaksi. Kirjoitusten jälkeen, taskussa kuuden ällän paperit, häivyin yliopiston sijaan takaisin Belgiaan. Se ei ollut ihan tyypillinen valinta tilanteessani, mutta loogista jatkumoa 15-vuotiaana alkaneelle unelmalle. Se jäi kuitenkin ensimmäiseksi ja viimeiseksi au pair -vuodeksi ja ihan hyvästä syystä. Paras kaveri jäi vielä toiseksi vuodeksi.

Tässä välissä on kulunut kolmekymmentä vuotta. Elämään on mahtunut monen monta reissua, työpaikkaa, ihmissuhdetta ja unelmaa. Olen asunut ulkomailla noiden Belgian vuosienkin jälkeen, mutta se 15-vuotiaana syntynyt unelma maailman valloittamisesta toteutui täydesti vasta pari vuotta sitten. Keski-ikäisenä vähän väsyneenä johtajana pääsin kuin pääsinkin vuorotteluvapaalle.

Ja niin tapahtui, että sen kuusi kuukautta tuo nainen käytti viimeistelläkseen murrosikäisen tyttöminänsä unelman ja kiersi yksin maapallon ympäri ja käytti joka ikisen päivän siitä vapaasta maailman valloittamiseen. Näki maailman auringonlaskut ja meret ja taivaat. Koska oli niin kovasti sitä tahtonut läpi elämänsä.

Onnea vielä kerran 15-vuotiaalle kyläpankille!

-Niina Lyijynen

Kirjoittaja on Loisto setlementti ry:ssä johtotehtävissä työskentelevä sosiaalialan ammattilainen ja vapaa-ajallaan intohimoinen reissunainen, maailmanparantaja ja kaupunkiaktivisti. Loisto setlementti ry on tehnyt yhteistyötä Nooa Säästöpankin kanssa vuodesta 2016.

Loisto setlementti ry on yksi Nooa Säästöpankin Hyviä tekoja -jeesauskohteista. Urbaani kyläpankkimme tarjosi vuonna 2017 jeesiä järjestön viestintään ja vuonna 2018 tuki kohdistuu Itä-Pasilan sosiaaliseen nuorisotyöhön. Hyviä tekoja -jeesauskohteiden valinnassa ratkaiseva ääni on pääkaupunkiseutulaisilla, sillä tuensaajat valitaan osin Säästöpankkien Hyviä tekoja -äänestyksestä saatujen vinkkien perusteella.


Kategoriat
...