Onko velka sinulle vankila vai vipuvarsi onneen?

Sijoituspuolella ihmisten riskinottohalukkuutta on tutkittu paljon. Tiedämme hyvin, että samanlaisessa taloudellisessa tilanteessa olevat ihmiset voivat olla riskinottohalussaan ihan erilaisia. Toista ei osakekurssien heilunta paljoa häiritse, toinen menettää yöunensa pienenkin notkahduksen jälkeen.

Velkaantumisen puolella ihmisten velanottohalua on tutkittu selvästi vähemmän, mitä olen pitkään ihmetellyt. Arkikokemukseni mukaa ihmiset suhtautuvat velkaan hyvin eri tavoin. Yksi näkee velan vipuvartena, joka mahdollistaa paremmat tuotot esim. asuntosijoittamisessa. Toinen kokee elävänsä ”velkavankeudessa” ja välttää velanottoa viimeiseen asti. Kolmas saattaa velkaantua spontaanien heräteostosten myötä ajattelematta asiaa sen kummemmin. 

Itse olen huomannut olevani niitä ihmisiä, jotka kokevat velan epämukavana. Vaikka toki ymmärrän hyvin, että velka mahdollistaa monia asioita, etenkin nyt kun korot ovat alhaalla. Mutta silti. Omien sijoitusteni arvoa en jaksa käydä kurkkimassa kuin kerran-pari vuodessa, mutta velkasaldoni pienenemisestä saan iloa joka kuukausi.

Valtaosa ruotsalaisista kokee velan epämiellyttävänä

Törmäsin juuri tuoreeseen ruotsalaiseen tutkimukseen, jossa tutkittiin ihmisten asennoitumista velkaantumiseen. Tutkimuksen mukaan 56 % ruotsalaisista kokee velkaantumisen epämiellyttävänä (kysymys: do you feel unconfortable with having debt).

Luku oli korkeampi, kuin mitä olisin veikannut. Ruotsissahan kotitalouksien velkaantumisaste on selvästi korkeampi kuin Suomessa ja ainakin omissa ajatuksissani ruotsalaiset ”hyödyntävät velkavipua” taloudessaan suomalaisia tehokkaammin. Asuntolainoja lyhennetään Ruotsissa selvästi hitaammin, mikä osaltaan mahdollistaa säästöt ja sijoitukset, kun lainan lyhennykseen menee kuukaudessa selvästi pienempi osa tuloista. Taustalta löytyy myös eroja pankkien käytännöissä, mutta veikkaukseni on, että suomalaisten asenne velkaan on ruotsalaisia kielteisempi.

Samaisen tutkimuksen mukaan ne, joiden mielestä velan ottaminen on epämiellyttävää, ovat myös vähemmän velkaantuneita. Ei sinänsä mikään yllättävä tulos. Mutta erot velkamäärissä ovat kuitenkin kohtuullisen isoja, noin puolen vuoden käytettävissä olevien tulojen verran. Velan ottamista epämiellyttävänä pitävät ihmiset myös kuluttavat vähemmän.

Asenne velkaantumista kohtaan periytyy

Muita mielenkiintoisia nostoja tutkimuksessa oli, että naiset kokevat velanottamisen useammin epämiellyttävänä kuin miehet. Nuoret puolestaan suhtautuvat velkaantumiseen myönteisemmin kuin iäkkäät. Sen sijaan rahoitusvarallisuuden määrässä ei ollut eroja ja osakkeiden omistamiseen velka-asenteella ei ollut merkitystä. Tämä antaa viitteitä siitä, että kyse ei ole pelkästään yleisestä riskinottohalusta omassa taloudessa, vaan taustalla on nimenomaan velkaantumiseen liittyviä psykologisia tekijöitä.

Tutkimuksessa nousi esiin myös se, että asenne velkaantumista kohtaan siirtyy sukupolvelta seuraavalle. Tämä on varmasti tuttua monissa suomalaisperheissä, joissa 90-luvun laman aikana ajauduttiin velkaongelmiin.

Asenteet myös eri tarkoituksiin otettua velkaa kohtaan vaihtelevat paljon. Valtaosan mielestä on ok ottaa lainaa auton ostoon tai kouluttautumiseen. Vain harvan mielestä sen sijaan on ok ottaa velkaa arjen käyttömenoihin, kalliisiin vaatteisiin tai koruihin. 

Onko velka-asenteella merkitystä?

Ylivelkaantuminen on oma lukunsa ja sen aiheuttamat monisyiset ongelmat mm. terveyteen tunnetaan aika hyvin. Tämän ongelmalähtöisen (ja toki hyvin tärkeän!) näkökulman sijaan vähemmän on pohdittu niiden ihmisten velkaantumista, joilla velkamäärät ovat kohtuullisia ja ongelmia lyhennysten kanssa ei ole. Velalla on kuitenkin merkitystä myös näiden ihmisten taloudellisen hyvinvointiin. Siinä missä oman sijoitussalkun kanssa on hyvä pystyä nukkumaan yönsä rauhassa, niin myös oma velkamäärä on hyvä pitää itselleen sopivana – ei siis pelkästään siitä näkökulmasta, että pystyy hoitamaan lyhennykset ja korot kunnialla, vaan myös psykologisesti. Miten sinä koet velan?

Henna Mikkonen on Säästöpankkiryhmän pääekonomisti. Hänen sydäntään lähellä ovat maailman- ja Suomen talouden seuraamisen lisäksi ihmisten taloudellinen hyvinvointi.
 
Teksti on julkaistu aiemmin Taloustaidon blogissa.