Kun ympärillä vihertää

Värit valloittivat sijoitusmaailman. Varsinkin ”vihreä” juurtui pääsomamarkkinoihin perusteellisesti ja voimakkaasti. ”Vihreät” osakkeet ja lainat houkuttelevat sijoittajia parantamaan maailmaa ja samalla kasvattamaan varallisuutta. Kirjoituksessani pohdiskelen mihin ”vihreä” sijoittaminen on menossa, mitä Euroopan vihreä siirtymä tarkoittaa käytännössä ja hahmotan mahdollisuuksia sijoittajan näkökulmasta.

Evgeny Artemenkov.

Mitkä toimialat ja yritykset tulevat mieleen, kun puhutaan ”vihreästä” sijoittamisesta? Varmaan sähköautojen, aurinko- ja tuulivoimaloiden valmistajat jne. Ainakin juuri näitä yrityksiä suurin osa isommista ja pienemmistä sijoittajista laittoi ”vihreään” laatikkoon. Kaikki muu perusteollisuus on mennyt käytännössä ilmastomuutoksen näkökulmasta sijoituskelvottomaan ”ruskeaan” laatikkoon. Mihin se johti? Arvostuskertoimet kertovat tämän tarinan parhaiten.

MSCI P/E luku.

Varsinkin koronapandemian aikana innostus ”vihreästä” sijoittamisesta on noussut todella korkeaksi. Arvostuskertoimet nousivat rajusti (P/E luku rikkoi 50 tason). ”Vihreistä” yrityksistä maksettiin tuplasti enemmän kuin yrityksistä keskimäärin.

Korkeat arvostuskertoimet yleensä selittyvät valoisilla kasvunäkymillä. Ja onhan se ihan perusteltua, että ”vihreillä” yrityksillä on paremmat kasvun edellytykset, kuin yrityksillä keskimäärin. Mutta kun arvostukset yhdessä vuodessa kaksin- tai kolminkertaistuvat, se yleensä kertoo liiallisesta innostuksesta, eikä alla olevan kasvutarinan muutoksesta.

Kysynnän ja tarjonnan välinen suhde ei ole vieras pääomamarkkinoille. Kun jotain halutaan hinnalla millä hyvänsä, sen hinta nousee. Mutta pidemmällä aikavälillä arvostukset aina palautuvat järkeviin tasoihin, jotka selittyvät kyseisen liiketoiminnan arvolla tai arvottomuudella. Ja kun katsoo laskevia arvostuskertoimia ”vihreällä” puolella, tuntuu siltä, että olemme juuri tässä vaiheessa.

”Vihreä” innokkuus osoitti kuitenkin todella vahvan sijoituskysynnän ilmastomuutoksen torjuvia toimialoja ja yrityksiä kohtaan. On tullut selväksi, että ”vihreiden” sijoituskohteiden valinnanvaran laajeneminen palvelisi sekä yrityksiä että sijoittajia. Yliarvostuskuplia olisi vähemmän ja useampi yritys olisi talkoissa mukana. Eurooppa heräsi tälle mahdollisuudelle.

Eurooppa päätyy talkoopomoksi

Euroopan poliittista päättäväisyyttä on monesti kritisoitu. Mutta tällä kertaa kävi toisin. Ilmastomuutoksen torjuminen on ollut kansainvälisessä agendassa jo parikymmentä vuotta, mutta tuloksia ei juurikaan ole saatu aikaiseksi.

Varmaan moni valtio pyöritteli ajatusta, että talouden puhdistaminen olisi ihan loistava idea. Varsinkin jos pidemmällä aikavälillä sinne on joka tapauksessa mentävä. Kyseessä on kuitenkin todella kallis projekti. Ja pahimmassa tapauksessa, mikäli kilpakumppanit eivät lähde mukaan, ympäristöystävällisyys uhkaa myöskin teollisuuden kilpailukykyä ja työllisyyttä.

Euroopan tilanne on kuitenkin hyvin erilainen verrattuna muihin varsinkin kehittyviin maihin:

  1. Euroopan perusteollisuuden kilpailukyky on pitkään tuskaillut globaalikilpailussa
  2. Euroopan suhteellisen korkea elintaso antaa puskuria vihreän siirtymän aiheuttamaa hintojen nousua vastaan
  3. Euroopan varallisuus ja pääoman saatavuus mahdollistavat suuriakin investointeja

Kun moni muu maa näki teollisuuden puhdistuksen turhana, poliitikot Euroopassa näkivät siinä taloudellisen pelastusliivin, joka saattaa jopa käynnistää uuden kasvukauden Euroopassa. Ja päätös rakentaa ”vihreät” pelisäännöt oli syntynyt.

Euroopan ”vihreä” pelikenttä

Eurooppa lähti sanoista tekoihin allekirjoittamalla Pariisin ilmastosopimuksen vuonna 2015 ja sopimalla Euroopan vihreän siirtymän tavoitteista vuonna 2020.

Vihreän siirtymän päätarkoitus on tehdä Euroopasta maailman ensimmäinen hiilineutraali alue vuoteen 2050 mennessä. Porkkanana olisi rahoitus, jota tarjottaisiin etupainotteisesti niille sektoreille, joilla päästöjen määrä on suurin. Keppinä olisi päästöjen vastainen sääntely, joka kohdentaisi kysyntää vähäpäästöisempiin tuotteisiin ja heikentäisi saastuttavien tuotteiden kannattavuutta.

Viimeinen todella tärkeä lainsäädäntö, joka suojaisi Euroopan teollisuutta siirtymän ajaksi, on hiilitullit. Niiden tarkoitus on asettaa tuontituotteet samalle viivalle paikallisten tuotteiden kanssa päästöjen suhteen. Hiilitullit astuvat voimaan Euroopassa vuonna 2026.

Sääntelyn kaikki isommat palat näyttävät olevan paikoillaan, jotta Euroopan ”ruskeasta” teollisuudesta tulisi ajan myötä vihertävää. Myöskin sijoittajan tulokulma on huomioitu, kun yritysten vihreän siirtymän rahoitus on turvattu ja kilpailuetu suojattu.

Vihreä siirtymä on mahdollisuuksia täynnä

Ehkä Eurooppaan vihreän siirtymän loistavin puoli on se, että mikä tahansa sektori tai yritys pääse mukaan talkoisiin ja rahoituksen piiriin. Tietysti sillä ehdolla, että rahoitus auttaa vähentämään yrityksen päästöjä.

Hyvä esimerkki sektorineutraalisuudesta on Nesteen saama EU:n rahoitus Porvoon jalostamon kehittämiseksi vihreän vedyn tuotantoon ja hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin. Neste on muutenkin vihreän siirtymän edelläkävijä, joka onnistui korvaamaan liki puolet perinteisestä öljyn jalostuksesta uusiutuvilla polttoaineilla.

Itse asiassa kaikenlaisten vähäpäästöisempien tuotteiden kysyntä Euroopassa on niin suurta, että ne myydään loppuun jo suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi Mercedes-Benz ilmoitti ostavansa SSAB:lta hiilivapaata terästä, joka valmistuu tämänhetkisen aikataulun mukaan vasta vuonna 2026. Tällä teräksellä korvataan jotain tietysti muuta hiilipitoisempaa terästä. Se tarkoittaa väistämättä sitä, että niillä yrityksillä, jotka eivät osallistu talkoisiin, on aika heikot edellytykset menestyä Euroopan markkinoilla tulevaisuudessa.

Eurooppa on myös todella iso tuontimarkkina, jonka vaikutukset hiilitullien kautta ulottuvat todella laajalle. Hyvä esimerkki on raakaöljy, jossa Euroopan riippuvuus on noin 90 %. Tulevaisuudessa vähäpäästöisimmät lähellä olevat öljyntuottajat (esimerkiksi Norja) parantavat asemiaan huomattavasti verrattuna halvempiin, mutta saastuttavampiin öljylähteisiin.

Sijoittajan näkökulma

Elämme hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa terveys, turvallisuus, ruoan ja energian saatavuus eivät ole enää itsestäänselvyyksiä. Näinä epävarmoina aikoina sijoittajan on todella helppoa keskittyä pelkästään ympärillä oleviin riskeihin ja jättää mahdollisuudet huomioimatta.

Uskon, että Euroopan vihreä siirtymä on tämän vuosisadan yksi merkittävimmistä trendeistä. Euroopan sääntelyn merkitys sijoitusnäkökulmasta on siinä, että se vähentää epävarmuutta, joka liittyy vihreän liiketoiminnan kannattavuuteen ja kilpailukykyyn. Euroopan markkinat suosivat jatkossa vähäpäästöisempiä tuotteita ja näiden kysyntä on sääntelyn ansiosta todella kova jo nyt. Nostin esimerkin hiilivapaasta teräksestä, mutta monella muulla teollisuuden alalla nähdään vastaavaa tuotekehitystä. Olemme siis vasta alkumetreillä.

Euroopan vihreä siirtymä muutti yrityskilpailun henkeä perusteellisesti. Kun aiemmin kilpailtiin pelkästään kustannustehokkuudesta, nyt tuotteen ympäristöystävällisyys tulee ensin ja hinta vasta sen jälkeen. Siksi sijoituspäätöksiä tehtäessä sijoittajan kannattaa perehtyä entistä tarkemmin yritysten tuotekehitykseen, ei pelkästään liiketoiminnan tehokkuuteen.

Uskoisin, että parhaimmat sijoitusmahdollisuudet löytyvät eniten saastuttavilta aloilta, kuten esimerkiksi betonin, lannoitteiden ja kemikaalien valmistuksesta. Yritykset, jotka löytävät innovatiiviset ratkaisut ympäristöä kuormittavien tuotteiden puhdistamiseen, ovat huomisen suuria voittajia.

Valmistaudu jännittäviin käänteisiin ja kiinnostaviin tarinoihin, kun Euroopan ”ruskea” teollisuus muuttuu ”vihreäksi”!

 

Evgeny Artemenkov

Evgeny Artemenkov toimii salkunhoitajana Sp-Rahastoyhtiö Oy:ssä, joka on osa Säästöpankkiryhmää. Tämän kirjoituksen näkemykset ovat kirjoittajan omia henkilökohtaisiä näkemyksiä, eivätkä välttämättä vastaa Säästöpankki-rahastoja hallinnoivan Sp-Rahastoyhtiön sijoitusnäkemystä.

Kirjoituksen sisältöä ei pidä ymmärtää sijoitussuosituksiksi tai sijoitusneuvonnaksi. Mikään tässä kirjoituksessa esitetty ei ole sitova tarjous ostaa tai myydä sijoitusrahasto-osuuksia tai muita arvopapereita eikä kehotus ryhtyä muuhun sijoitustoimintaan. Sijoittaja tekee jokaisen sijoituspäätöksensä itsenäisesti ja omalla vastuullaan.

 

Tutustu myös aikaisempiin salkunhoitajien blogeihin:

Sijoittajan hyvä ystävä - tarinoiden yksinkertaistava voima
Tunteet eivät ole paras sijoitusneuvoja
Miten sijoitusten vastuullisuutta tulisi arvioida?
Suojaa osakesalkkua itseltäsi – seitsemän ohjetta menestyksekkääseen sijoittamiseen

Kirjoitettu
Tyyppi
Uutinen
Julkaisija
Sp-Rahastoyhtiö

Ajankohtaista