Keski-ikäistyessä kaikki muuttuu – myös käsitys säästämisestä

Kymmenvuotiaana olin säästänyt 800 markkaa erissä säästöpossuuni. Se oli tuolloin tilille talletettuna iso raha. Summa oli kertynyt palkkioina kotona tehdyistä askareista, muutamasta kummitädin synttärisetelistä ja osan oli tuonut hammaskeiju häviävien maitohampaiden kunniaksi. Kaiken sen nostin tililtäni eräänä kesäkuun kauniina päivänä ja ostin ponin. Tai vanhemmat sen ponin oikeasti osti, eikä 800 markkaa riittänyt, joten vanhempien pussista tuli loput. Silloin taisin viimeistään ymmärtää rahan arvon ja mitä sillä voisi kaikkea saada.

Keski-ikäistyessä kaikki muuttuu

Ilot irti rahasta

Rahan arvo konkretisoitui matkan varrella monia kertoja. Kun lapsilisät siirrettiin minulle esiteininä suoraan omiin tarpeisiini, kun ensimmäiset kesätyörahat kilahtivat tilille tai ylioppilaskirjoituksista saadulla stipendillä pääsi Kosin matkalle. Ei tuottanut surua käyttää kaikkea, milloin mihinkin, välillä kovin järkevästi ensimmäisen vuokrakodin takuuvuokraan tai välillä juhliin kavereiden kanssa.

Ensimmäisessä pankkityössä parikymppisenä sitä tajusi, että myös korkoa korolle paremmassa suhteessa on saatavissa, pankin rahastoissa. Sitä pottia oli hyvä kerryttää, kunnes taas tuli tarve, ja rahastot saattoi nostaa tyhjiin tehdäkseen jotakin siinä hetkessä tarpeellista. Ei harmittanut. Tulipahan elettyä ja säästämisen saattoi aloittaa aina uudelleen.

Kun katse kääntyy kauemmas

Jossakin kohtaa elämää tapahtuu jonkinlainen käännekohta. En tiedä missä kohtaa, tiedän kyllä osin miksi. Parikymppisenä en koskaan miettinyt itseäni ja elämääni kovinkaan paljon pidemmälle, nelikymppiset tuntuivat ikälopuilta ja ajattelin, että viisikymppisen jälkeen jäädäänkin jo sitten eläkkeelle. Vuosien rapistessa mittariin ja muuttuessa yhdentekeviksi – koska niitä on jo niin monta – alkoi tapahtua jotain omassa elämännäkymässä. 

Tuli oman perheen perustaminen ja pian se ikälopulta tuntunut neljäkymmentä oli paljon lähempänä kuin kaikesta piittaamaton kaksikymmentä. Yhtäkkiä näki elämän kaaren lopummalle saakka. Viikonloppuisin alkoi kiinnostaa lenkkeily ja nukkuminen yhä enemmän. Sitä alkoi venytellä, katsoa iltauutisia ja syödä vitamiineja joista ei ollut ennen kuullutkaan. Pohti omaa talouttaan, tutustui laajemmin erilaisiin säästämisen vaihtoehtoihin, rahastoihin ja osakkeisiinkin. Alkoi mietityttää, miten elämän eväät ovat parhaassa jamassa niin itselle kuin lapsilleenkin vuosikymmenten päähän.

Piti odottaa niin pitkään ja päästä niin lähelle, nähdäkseen kauemmas.

Taloudellinen hyvinvointi osana hyvää elämää

Kun sen valaistumisen on kerran kokenut, ei siitä onneksi enää halua päästää irti. Ymmärtää, että hyvän päivän varalle kannattaa pistää rahaa säästöön ja taloudellisen hyvinvoinnin varmistaminen pitkällä aikajänteellä on tärkeä osa oman elämän kokonaisuudenhallinnan tunnetta ja hyvää oloa. Kannattaa ottaa selvää ja innostua siitä, että pystyy ja osaa varmistaa niin itselleen kuin lapsilleenkin pienillä teoilla taloudellista vakautta tulevaan. Se ei vaadi paljon, se vaatii vähän mutta usein. Ja yli ajan näyttäytyy hyöty, kun on tehnyt järkeviäkin valintoja, laittanut rahaa hyviin säästökohteisiin ja hyödyntänyt siinä asiantuntijoiden vinkkejä. 

Omille lapsille täytyy joku päivä kertoa tuosta ponin ostamisesta. Kertoa se niin, että osan jos tuosta summasta olisi jättänyt säästöön, niin paljonko siitä olisi tänä päivänä kertynyt liki kolmessakymmenessä vuodessa. Se saattaisi herätellä lapset rahan ja säästämisen arvostukseen niin, että heidän ei tarvitse odotella silmiä avaavaan keski-ikäistymiseen saakka. 

Jaana Pullinen toimii henkilöstöjohtajana asiakkaidensa vahvimmaksi talouden kumppaniksi ja parhaaksi työpaikaksi tahtovassa Nooa Säästöpankissa. Jaana on työssään Säästöpankissa oppinut valtavasti omasta ammatistaan mutta myös säästämisestä ja hyvästä oman talouden suunnittelusta. Innostu sinäkin paremmasta oman talouden hallinnasta, hyödynnä laskuriamme!

Ota yhteyttä ja autamme sinua säästösuunnitelman kanssa!

 
Julkaistu

Ajankohtaista