Digitaalinen euro korjaisi jotain, mikä ei ole rikki

Keväällä uutisoitiin, että Kiinan keskuspankki on kehittänyt yuanista digitaalisen version, jota koekäytetään parhaillaan Kiinassa. Myös Yhdysvaltojen keskuspankki harkitsee digitaalisen dollarin liikkeeseenlaskua, ja 14.7.2021 Euroopan keskuspankin pääjohtaja Christine Lagarde kertoi: ”Olemme (EKP) päättäneet ottaa tärkeän askelen ja käynnistää digitaalista euroa koskevan hankkeen. Haluamme varmistaa, että ihmisille ja yrityksille on digiaikanakin tarjolla keskuspankkirahaa – eli rahaa sen turvallisimmassa muodossa.”

Kaksivuotisen tutkimusvaiheen käynnistäminen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että digitaalinen euro olisi päätetty laskea liikkeeseen. Hyvä niin, koska digitaalinen euro korjaisi jotain, mikä ei ole rikki. 

Digitaalinen euro – mistä siinä on kyse?

Ensin on kuitenkin hyvä selventää, mistä digitaalisessa eurossa on kyse. Eurommehan ovat jo nyt digitaalisessa muodossa, sillä useimmat meistä maksavat laskunsa sähköisesti ja ostoksensa kortilla. Tilillämme olevat rahat eivät kuitenkaan ole keskuspankkirahaa, vaan liikepankkirahaa. Rahaa nimittäin on kahta eri tyyppiä. Keskuspankkirahaa ovat lompakoistamme löytyvät setelit ja kolikot, sekä pankkien tekemät talletukset keskuspankkiin. Tileillämme olevaan liikepankkirahaan liittyy varojen menettämiseen riski, jos pankki ajautuu maksukyvyttömäksi ja asiakkaan tilillä on enemmän kuin talletussuojan maksimikorvausmäärä, eli 100 000 euroa. 

Miksi digitaalinen euro?

Koska keskuspankki ei voi mennä konkurssiin, ei keskuspankkirahaan perustuvassa digitaalisessa eurossa olisi tätä riskiä. Vaikka Christine Lagarde viittasikin turvallisuudesta puhuessaan juuri tähän, ei valtioiden tai EKP:n kiinnostus digitaalista euroa kohtaan johdu siitä, että varakkaita kansalaisia haluttaisiin suojella liikepankkien mahdollisilta konkursseilta. Kolikoiden ja seteleiden rinnalle halutaan digitaalinen euro enemmänkin siltä varalta, että käteinen raha alkaisi korvautua rahoitusjärjestelmän ulkopuolisilla kryptovaluutoilla, kuten Bitcoinilla tai Facebookin Diemillä, jotka eivät ole rahaa. Tämä olisi ongelmallista mm. rahapolitiikan ja talouskehityksen seuraamisen näkökulmasta.

Mitä vaikutuksia digieurolla olisi?

Toteutuessaan digitaalinen euro aiheuttaisi väistämättä kilpailutilanteen keskuspankkien ja liikepankkien välillä. Jotta digitaaliset eurot olisivat asiakkaiden järkevästi käytettävissä, tulisi niiden olla nykyisiin maksujärjestelmiin liitetyllä tilillä. Ja jotta me eurooppalaiset ottaisimme digieurot laajalti käyttöön, tulisi tuohon digieuro-tiliin olla liitettävissä kortti ja mobiilipankki. Lisäksi digieuroja tulisi voida nostaa käteisenä automaateista tai palvelupisteistä, ja maksaa digieurotileiltä laskuja. Myös asiakaspalvelu tulisi järjestää kysymysten ja ongelmatilanteiden varalle. Tämä kaikki olisi mahdollisesti ratkaistavissa keskuspankkien ja kolmansien osapuolten yhteistyöllä, mutta se tulisi olemaan kallista ja kuulostaa varsin päällekkäiselle liikepankkien tarjoamien pankkipalveluiden kanssa. Lisäksi liikepankkirahan korvautuminen digieuroilla, eli keskuspankkirahalla, saattaisi nostaa asiakkaiden lainamarginaaleja. Pankithan hyödyntävät asiakkaiden liikepankkirahassa tekemiä talletuksia lainojen myöntämiseen.

Digitaalinen euro – onko sille asiakastarvetta?

Yhtenä digitaalisen euron etuna on väläytetty sitä, että sen avulla voitaisiin murentaa amerikkalaisten Visan ja MasterCardin ylivaltaa eurooppalaisilla maksumarkkinoilla ja alentaa kauppiaiden korttimaksujen vastaanotosta syntyviä kustannuksia. Kauppiaan alhaisempien kustannusten ajatellaan usein siirtyvän suoraan kuluttajahintoihin. Onkin totta, että digieuro voisi toteutuessaan helpottaa EU-maissa toimivan eurooppalaisen pankkikortin synnyttämistä. Kokonaan toinen asia on, miten suosituksi se osoittautuisi kuluttajien keskuudessa. Ainakin jos uuden kortin käyttöön ohjattaisiin julkisen vallan toimesta voimakkaasti, tuloksia voitaisiin saada. 

Naapurimaamme Venäjähän perusti osittain kansainvälisien talouspakotteiden takia paikallisen Mir-pankkikortin Visa- ja MasterCard-korttien rinnalle. Venäjän valtio on vauhdittanut Mirin käyttöä esimerkiksi ohjaamalla julkisen sektorin etuudet ja palkat Mir-korteilla käytettäväksi, sekä pakottamalla kauppiaat hyväksymään kortin maksutapana. Näiden toimenpiteiden myötä Mir-korttimaksut ovatkin muutamassa vuodessa kasvaneet noin neljännekseen kaikista pankkikorttiostoista Venäjällä. 

Kuten esimerkit Kiinasta ja Venäjältä osoittavat, digitaalinen keskuspankkiraha ja paikallinen pankkikortti voidaan julkisen vallan toimesta synnyttää joko yhdessä tai erikseen. Molemmissa on kuitenkin suuri riski päätyä kehittämään kalliita ratkaisuja, joille ei Suomessa ole lopulta riittävää asiakastarvetta. 

Manu Kauppila on Säästöpankkiryhmän korteista vastaava johtaja. Hän on innokas penkkiurheilija ja kestävyysjuoksija, jonka työmatkajuoksemisen rutiini on keskeytynyt koronaviruksen aiheuttamien etätöiden vuoksi.