Huolien kirjo on kasvanut – nytkö osakekurssit romahtavat?

Taloutta seuraavana ihmisenä minusta tuntuu siltä, että erilaisten huolien kirjo markkinoilla on kasvanut viime aikoina.

Inflaatio on puhututtanut markkinoilla jo keväästä asti ja vaikuttaa siltä, että hintojen nousu on sitkeämpää, kuin mitä aluksi ajateltiin. Lisäksi energian hinnan nousu on ollut syksyn aikana nopeaa ja heittää omat huolensa talouskehityksen ylle.

Samaan aikaan keskuspankit, USA:n Fed etujoukoissa, ovat vähentämässä rahapoliittista elvytystään todennäköisesti aika pian. Historiassa nämä kiristyshetket ovat usein aiheuttaneet hermoilua sijoitusmarkkinoilla.

Kiinan kiinteistösektorillakin tuntuu muhivan ongelmia. Kiina on kaukana, mutta sen merkitys maailmantaloudessa on suuri. Heijastuuko Kiinan huolet koko maailmaan?

Kirsikkana kakussa on vielä vallanvaihto Saksassa ja sen mahdolliset vaikutukset Euroopan talouspolitiikkaan. Vuosien varrella tutuksi käynyt USA:n velkakattokeskustelukin on jälleen otsikoissa.

Paljon on siis aiheita, joista voi saada sydämentykytyksiä. Huolenaiheet toki pelottavat, mutta jotain tuttua ja turvallistakin tässä on! Korona-aikana markkinoiden fokus oli vain ja ainoastaan taudinkuvassa, nyt kiinnostusta riittää myös muihin aiheisiin. Ja tämä on oikeastaan enemmän normaalitila kuin se, että keskitytään vain yhteen huoleen. Maailma on aina uhkia ja mahdollisuuksia täynnä ja sen hetken markkinatunnelmista riippuu, kummat korostuvat enemmän.

Enteileekö huolien kasvu kurssiromahdusta?

Todetaan heti alkuun: en tiedä. Eikä tiedä kukaan mukaan, vaikka fiksuja perusteluja suuntaan, jos toiseenkin löytyy varmasti.

Kurssilaskua pelkääviä kannustaisin pohdiskelemaan, kuinka paljon energiaa kannattaa laittaa korjausliikkeen arvailuun. Omaa sijoitusstrategiaansa ei kannata rakentaa sen varaan, että osaisi ajoittaa kurssiliikkeet oikein lyhyellä tähtäimellä. Todennäköisyys sille, että systemaattisesti onnistuisi ajoittamisessa on pieni ja lisäksi tämänkaltainen sijoitusstrategia on aika stressaava.

Sen sijaan oma sijoitusstrategia kannattaa perustaa sijoitusmarkkinoiden pitkän aikavälin todennäköisiin toteutumiin. Ja yhdistää ne oman elämän lähtökohtiin, omiin tavoitteisiin ja riskinsietokykyyn. Sijoitusstrategiaa tehdessä fokus pitäisi olla selvästi enemmän omassa elämässä kuin markkinoiden sen hetken tilanteessa.

Entäpä millaisia sijoitusmarkkinoiden todennäköiset tulemat osakkeiden osalta ovat? Pitkällä aikavälillä osakkeet ovat tuottaneet noin 5-7 % reaalista tuottoa eli inflaation rahan arvoa heikentävä vaikutus on tässä huomioitu. Pitkän aikavälin tuottojenkin osalta erot maittain ovat aika isoja, joten yhden yksittäisen luvun antaminen on vähän hakuammuntaa.

Yksittäistä tuotto-odotuslukua oleellisempaa on kuitenkin se, että historiassa osakkeet ovat olleet pääomaisuusluokista tuottavin ja tämä lainalaisuus pitää todennäköisesti paikkansa myös tulevaisuudessa. Osakkeista, suoraan tai rahastojen kautta sijoitettuna, on siis saatavissa parasta tuottoa, mutta toki ”hintana” on arvojen vaihtelu, välillä myös kurssiromahdukset.

Pettymyksen riski on suuri, jos odotukset ovat turhan korkealla

Törmäsin äskettäin ranskalaisen investointipankki Natixisen sijoittajille tekemään globaaliin kyselytutkimukseen. Sen mukaan yksityissijoittajat odottavat osakemarkkinoilta 14,5 % reaalista (inflaation ylittävää) tuottoa pitkässä juoksussa. En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta tämä on ainakin tuplasti liikaa! Yksittäisenä kalenterivuonna nähdään toki useinkin tuon tasoisia tuottoja, mutta välillä myös vaisumpia vuosia ja isoja miinuksia, jotka vetävät kokonaistuoton maltillisemmaksi.

Mielenkiintoisena vertailukohtana todettakoon, että institutionaaliset sijoittajat odottavat Natixisen mukaan 5,3 %:n reaalituottoa pitkässä juoksussa. Ero yksityissijoittajien odotuksiin on valtava.

Vaarana on, että jos omat odotukset on viritetty liian korkealle, joutuu pettymään. Pettynyt sijoittaja voi puolestaan toimia oman varallisuutensa kertymisen näkökulmasta tyhmästi. Yksi siirtyy pois osakkeista pettymyksen myötä ja siten osakemarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet jäävät käyttämättä. Toinen taas voi siirtyä vielä riskipitoisempiin kohteisiin tuottojen perässä ja tällöin myös tulevien pettymysten riski kasvaa. Omat odotukset kannattaa siis virittää realistisesti.

 

Henna Mikkonen on Säästöpankkiryhmän pääekonomisti ja kauppatieteiden maisteri, CFA. Maailmantalouden ja Suomen talouden seuraamisen lisäksi hänen sydäntään lähellä on ihmisten taloudellinen hyvinvointi. Mikkonen kokee onnistuneensa erityisesti silloin, kun pystyy tuomaan talousasiat lähemmäksi ihmisiä.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Kauppalehden blogissa.