Kierrätys - näperrystä vai mahdollisuus kansantaloudelle?

Mökkipaikkakunnallemme tuli tänä kesänä vihdoin muovin ja pahvin kierrätysastiat. Tämän muutoksen myötä havahduin huomaamaan, kuinka paljon vähemmän sekajätettä syntyy, kun valtaosan roskasta voi kierrättää. Tämä tuntuu hyvältä! En ole himokierrättäjä, mutta yritän tehdä arjessa parhaani. Motiivina on toki maailman parantaminen, mutta myös hyvä mieli itselle.

Vaikka omakotitaloasujana matkaa lähimpään kierrätyspisteeseen on jonkin verran, hoituu muovien, metallien, pahvin, lasin ja paristojen kierrätys helposti kauppareissujen yhteydessä. Aikoinaan kolmikymppisten lähestyessä herätin huvittuneisuutta ystäväpiirissäni toivomalla synttärilahjaksi kompostoria. Siitä on tullut lähes rakas perheenjäsen ja se on kovassa käytössä edelleen. Ja onneksi perheemme koira on myös mainio biojätteen vähentäjä.

Kierrätys ei aina ole helppoa

Mutta kaikesta tavarasta ja turhasta jätteestä eroon hankkiutuminen ei ole tuskatonta, vaikka motivaatiota kierrätykseen olisikin. Inventoin taannoin lakanakaappimme, mutta vanhoille lakanoille ei löytynyt kierrätyspaikkaa järkevän matkan etäisyydellä. Naapurin koirien nukkumisalustaksi ne onneksi kelpasivat.

Entäpä lasten risat ja kuluneet vaatteet? Hyväkuntoiset voi pistää kiertoon, mutta risoja ja kauhtuneita ei. Ja 10-vuotias urheilijapoika saa muuten hämmentävän nopeasti verkkarihousut polvista rikki. Korjatakin toki voisi, mutta ompelun jalo taito puuttuu itseltäni tyystin.

Korona-aikana noutoruokaa on tultu syötyä aiempaa selvästi enemmän ja on ihanaa, ettei aina tarvitse itse kokkailla. Mutta samalla noutoruokailun aiheuttama kertakäyttöastioiden määrä hirvittää. Ne voi toki kierrättää, mutta silti.

Lasten vanhat lelut ovat myös yksi kierrätysahdistuksen aihe. Lelut voisivat usein olla vielä käyttökelpoisia seuraavalle leikkijälle, mutta se vaatisi ensin kadonneiden osien metsästyksen, käyttöoppaaseen perehtymisen ja pattereiden testaamisen (ja siitä ennen pitäisi löytää jostain se maailman pienin jakoavain, jolla patterirasian saa auki – lapselliset tietää😊).

Pieni, mutta joka kerta yhtä ärsyttävä jäte on naisten sukkahousut – tuo pirulaisen keksintö. Ne hajoavat viimeistään toisella käyttökerralla ja vaikka monet niksipirkan vinkit sukkahousujen jatkojalostukseen onkin meillä käytössä, tulee risoja sukkahousuja heitettyä pois vuoden aikana paljon. Koronakriisi toi tosin tähän arjen pikku ärsytykseen helpotusta, ja kauhulla odotankin paluutani sukkahousujätteen suurtuottajaksi.

Kiertotalous on mahdollisuus Suomelle

Yksilötasolla kierrätys voi tuntua näpertämiseltä. Kansantalouden tasolla asia on kuitenkin merkittävä, ja tulevaisuudessa vielä entistä merkittävämpi. Jatkossa materiaalit pitää saada kiertämään nykyistä tehokkaammin, jos halutaan ylläpitää kestävää taloutta ja hyvinvointia. Muutoksia tarvitaan niin kuluttajien, sijoittajien kuin yritystenkin tasolla, mutta myös koko systeemiin. Esimerkiksi materiaalien kierrätys pitäisi ottaa huomioon jo tuotteiden suunnitteluvaiheessa.

Suomea on sanottu kiertotalouden edelläkävijäksi ja hallituskin haluaa omalla kiertotalouden strategisella ohjelmallaan vahvistaa Suomen roolia kiertotalouden edelläkävijänä. Kiertotalouden edistäminen voi olla siis myös iso taloudellinen mahdollisuus. Paljon on muuttunut ajattelutavassa, kun jätteestä on tullut entistä useammin myös raaka-aine.

Törmäsin taannoin Sitran kokoamaan listaan kiertotalouden kiinnostavimmista yrityksistä ja se lisäsi optimismiani. Suomesta löytyy jo nyt monia innovatiivisia kiertotalouden yrityksiä. Näiden joukosta löytyy myös yrityksiä, jotka ovat tuotteistaneet minunkin arkeani häiritsevät tekijät (paitsi sukkahousut)!

Oma kulutus syyniin

Myös omia kulutustottumuksiaan on välillä hyvä pysähtyä tarkastelemaan kriittisin silmin. Kuluttaminen tapahtuu usein ”autopilotilla”. Helposti tulee ostettua samoja juttuja, kuin on aina ennenkin ostanut. Mutta lisääkö oma kuluttaminen oikeasti omaa hyvinvointia? Entäpä miltä se näyttää luonnonvarojen käytön vinkkelistä?

Itse olen esimerkiksi huomannut, että saan nykyään enemmän mielihyvää siitä, kun saan poistettua tavaroita kotoani kuin siitä, että kantaisin niitä sinne kaupasta lisää. Vuosikymmenien keräilyn jälkeen tavaraa on ihan tarpeeksi; osa hyödyllistä, osa satunnaisesti hyödyllistä, osa täysin turhaa. Ainakin minun hyvinvointini kasvaa paremmin jollain muulla tavalla kuin tavaroita lisäämällä. Tästä havainnosta kiittää niin kukkaro kuin luontokin.

 

Henna Mikkonen on Säästöpankkiryhmän pääekonomisti ja kauppatieteiden maisteri, CFA. Maailmantalouden ja Suomen talouden seuraamisen lisäksi hänen sydäntään lähellä on ihmisten taloudellinen hyvinvointi. Mikkonen kokee onnistuneensa erityisesti silloin, kun pystyy tuomaan talousasiat lähemmäksi ihmisiä.

Teksti on julkaistu aiemmin Taloustaidon blogissa.