Suomalaisten sijoitusinto kasvanut – mikä voisi mennä pieleen?
Suomalaisilla on jäänyt korona-aikana ennätyksellisen paljon rahaa säästöön. Osa niistä lojuu pankkitileillä odottamassa rajoitustoimien purkautumista tai muuten vaan tuomassa turvaa omistajalleen. Iso osa varoista on kuitenkin myös ohjautunut tuottavampiin kohteisiin, kuten rahastoihin ja osakkeisiin. Tämä on loistojuttu ja se mahdollistaa kotitalouksien vaurastumisen pitkässä juoksussa!
Kotitalouksien sijoitusinnon lisääntyessä on myös hyvä kysyä, mikä voisi mennä pieleen? Maaliskuussa julkaistun tutkimuksen mukaan yksi sijoittamisen perusoppi – nimittäin hajauttaminen - ei näytä menneen perille. Tutkimuksen mukaan nimittäin 43 % suomalaisista yksityissijoittajista on salkussaan vain yhtä osaketta. Tämä on aikamoinen riskikeskittymä!
Yksi selitys heikolle hajautukselle lienee se, että moni on päätynyt osakkeenomistajaksi vähän vahingossa. Joskus aikoinaan esimerkiksi kiinteiden puhelinliittymien osakkeita vaihdettiin yritysten osakkeisiin ja monesta tuli osakesijoittaja vähän vahingossa. Mutta on myös niin, että osa sijoittajista ei tiedä, että sijoitukset kannattaa hajauttaa.
Sijoittamisen perusopeissa vielä parannettavaa, vaikka kansainvälisessä vertailussa pärjätäänkin hyvin
Hajauttaminen ei ole ainut perusoppi, joka sijoittajan on hyvä ymmärtää. Suomalaisten taloustaitoja on tutkittu laajasti Panu Kalmin ja Olli Ruuskasen tutkimuksessa: ”Suomalaiset pärjäävät taloudellisessa tietämyksessä ja käyttäytymisessä hyvin suhteessa muihin maihin”. Siinä kysyttiin vastaajien tietämystä useista talouteen liittyvistä tekijöistä ja kartoitettiin myös ihmisten taloudellista käyttäytymistä. Mukana oli myös erityisesti sijoittamiseen liittyviä kysymyksiä, kuten kysymykset hajauttamisesta, korkoa korolle -vaikutuksesta, tuoton ja riskin yhteydestä.
Kuten yllä todetaan, monen suomalaisen sijoittajan salkussa hajautus on varsin vähäistä. Tutkimuksen väittämään ”Kun sijoittaa varansa useampaan kohteeseen, niin riski sijoituksen arvon alennuksesta on yleensä suurempi, kuin sijoitettaessa vain yhteen kohteeseen” osasi vastata oikein 66 % suomalaisista. Vaikka parannettavaa toki on, suomalaiset pärjäävät muihin maihin verrattuna ihan hyvin, sillä OECD-maiden mediaani oli 55 %.
Toinen tärkeä sijoittamiseen liittyvä tekijä on korkoa korolle -vaikutuksen ymmärtäminen. Tutkimuksen mukaan sen ymmärtää vain 47 % suomalaisista. Tässäkin suomalaiset tosin pärjäsivät hyvin OECD:n mediaaniin verrattuna (31 %). Mutta huomioiden, että korkoa korolle -vaikutus on yksi tärkeimmistä sijoittamisen ”taikavoimista”, soisi useamman ymmärtävän sen merkityksen – etenkin pitkällä aikavälillä.
Tuoton ja riskin välisen yhteyden ihmiset ymmärtävät sen sijaan varsin hyvin. 89 % vastaajista tiesi, että sijoituksessa, jossa on korkea tuotto, on yleensä myös korkea riski. Tässäkin suomalaiset erottuvat edukseen, sillä OECD maiden mediaani oli vain 77 %.
Sen sijaan vain 60 % osasi sanoa, että osakkeiden arvo vaihtelee pitkällä aikavälillä enemmän kuin joukkovelkakirjojen. Tämä luvun olisin odottanut olevan suurempi. Sen sijaan suuria vaikeuksia aiheuttaa sen ymmärtäminen, että korkotason nousu aiheuttaa korkosijoituksen laskua. Vain 24 % vastasi tähän kysymykseen oikein.
Sijoittaminen ei ole rakettitiedettä – mutta sitäkin enemmän itsensä tuntemista
Sijoittamisen ei tarvitse olla monimutkaista ja vaikeaa, vaikka se monelle semmoisena näyttäytyykin. Toki siitä voi tehdä myös rakettitiedettä, mutta sekään ei takaa hyvää lopputulosta. Ehkä me alan toimijat olemme jopa hieman epäonnistuneet siinä, että olemme ”jargonisoineet” ja luoneet sijoittamisesta turhankin monimutkaisen kuvan. Tässä on tosin viime vuosina nähty selvää kehitystä ja sijoittamisesta puhutaan monilla eri foorumeilla monin eri sävyin.
Tietyt perusasiat on kuitenkin hyvä ymmärtää, ennen kuin sijoittamisen aloittaa. Näitä ovat ainakin riskin ja tuoton yhteys, hajauttamisen merkitys ja korko korolle -efektin voima. Tiedon lisäksi tarvitaan vielä aimo annos itsetuntemusta ja oman käyttäytymisen ymmärtämistä.
Monen sijoittajan vaurastumisen taival ei niinkään karahda tiedon puutteeseen, vaan omaan käyttäytymiseen. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa panikoituminen kurssien laskiessa, väärien päätösten teon pelossa passivoituminen, sopulikäyttäytyminen mediaseksikkäiden osakkeiden kohdalla yms. Ja pahin ehkä kaikista: sijoitussalkkua ei alun perinkään rakenneta vastaamaan omaa elämäntilannetta, tavoitteita, tarpeita ja luonteenpiirteitä. Fiksun sijoitussalkun rakentaminen vaatii siis myös itsetutkiskelua.
Henna Mikkonen on Säästöpankkiryhmän pääekonomisti ja kauppatieteiden maisteri, CFA. Maailmantalouden ja Suomen talouden seuraamisen lisäksi hänen sydäntään lähellä on ihmisten taloudellinen hyvinvointi. Mikkonen kokee onnistuneensa erityisesti silloin, kun pystyy tuomaan talousasiat lähemmäksi ihmisiä.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Kauppalehden blogissa.