Kauppasota - mihin se voi johtaa?

Yleisin perustelu kauppasodan merkityksen vähättelyyn on se, että USA:n ja Kiinan välinen nokittelu koskee vain murto-osaa maailmankaupasta, eikä sillä siksi ole vielä potentiaalia suistaa koko globaalia noususuhdannetta raiteiltaan. Ja vaikka USA:n tullit laajenisivatkin koskemaan koko Kiinan tuontia, korvaavat tavarat voidaan todennäköisesti melko joustavasti hankkia muualta.

Myös osaketuotot ovat, pois lukien kehittyvät markkinat, olleet vuonna 2018 yhä varsin hyvällä tasolla. Kehittyvien talouksien ongelmienkin voidaan ajatella liittyvän enemmän FED:n kiristyvään rahapolitiikkaan kuin kauppasotaan.

Lyhyen aikavälin katsannossa tämä näkemys kauppasodan suppeudesta on ehkä perusteltu. Se ei kuitenkaan riittävästi heijasta pidemmän aikavälin dynamiikkaa, jonka USA:n ja Kiinan kauppaselkkaus on mahdollisesti käynnistämässä. 

Ei riitä, että katsotaan vain toteutettuja ja välittömästi näköpiirissä olevia uhkauksia vaan on yritettävä myös kuvitella, miten peli voi tulevaisuudessa edetä.

Tässä mahdollisia kauppasodan skenaarioita

1. Kauppasota leviää 

On mielestäni hyvin mahdollista, että kauppasota leviää laajemmalle. Periaatteessa Yhdysvaltojen asettamat tullit Kiinasta tulevalle tuonnille voisivat olla USA:n muille kauppakumppaneille jopa hyvä uutinen. Mikäli tuonti Kiinasta vähenee tullien vuoksi, korvaavat tavarat ostetaan joko kotimaasta tai muilta ulkomaisilta toimijoilta. 

USA:n presidentti on kuitenkin tehnyt selväksi, että maan suuri kauppataseen alijäämä on yleisellä tasolla ongelma. Siksi on vaikea kuvitella, että Yhdysvallat tyytyisi seuramaan sivusta, mikäli tuonti Kiinasta korvautuisi tuonnilla muualta. Donald Trump näyttää nimenomaan haluavan, että tuotanto ja työpaikat siirtyvät kotimaahan. Riski kauppasodan leviämisestä muidenkin kuin USA:n ja Kiinan välille on siis ilmeinen.

2. Inflaatio kiihtyy ja rahapolitiikan kiristystahti nousee 

Globaalissa kaupassa pyritään yleensä kustannustehokkaaseen työnjakoon ja mahdollisimman taloudelliseen resurssien käyttöön. Periaatteessa tuotanto siirtyy sinne, mistä sen saa halvimmalla ja riittävän laadukkaasti. Tässä mielessä deflaatio on ollut yksi Kiinan merkittävimpiä ”vientituotteita”. Protektionismissa kustannustehokkuus ei enää toimi yhtä suoraviivaisesti, koska tulleilla ”häiritään” aitoja kustannuseroja.
 
Kun kustannuspaineet kasvavat arvoketjujen eri lenkeissä, ne nostavat lopulta myös kuluttajahintoja ja inflaatio kiihtyy. Riskiä voimistaa työmarkkinoiden kiristyminen useissa teollisuusmaissa. Tämä on erityisen silmiinpistävä riski Yhdysvalloissa, jossa palkkainflaatio on jo muutenkin nousussa. Hintavakauden ylläpitämiseksi keskuspankit voivat joutua kiristämään rahapolitiikkaa odotuksia nopeammin, jolloin noususuhdanteen jatkokin tulee epävarmemmaksi. 

3. Maailmanlaajuinen tuottavuus kärsii 

Niukkoja tuotannontekijöitä (työvoima, pääoma, ideat) kannattaa käyttää ensisijaisesti aloilla, joiden tuottama arvonlisä on mahdollisimman suuri. Koska kehittyneissä teollisuusmaissa on korkea koulutusaste, niillä on suhteellinen etu vankkaa osaamista vaativilla aloilla – eli niiden ei periaatteessa kannata kohdentaa tuotantopanoksia niin paljoa matalan arvonlisän volyymituotantoon, vaikka se olisikin mahdollista. 
Puhutaan suhteellisen edun periaatteesta. Kun kansantaloudet kohdentavat voimavaransa sinne, missä ovat globaalissa vertailussa ”vähiten huonoja”, jokaiselle löytyy maailmantalouden tuotantorakenteessa oma lokeronsa.

Suhteellisen edun -idean toteutuminen kuitenkin edellyttää, että sekä tuotantopanokset että lopputuotteet saavat mahdollisimman kitkatta kulkea paikasta toiseen. Protektionistinen politiikka iskee suoraan tuottavuuskehityksen ytimeen ja on siksi maailmantalouden pitkän aikavälin kasvulle erityisen huono uutinen. Teollisuusmaissa väestön ikääntymisen vuoksi kasvu on muutenkin yhä enemmän tuottavuuskasvun varassa, joten sitä ei olisi varaa turhaan häiritä.

4. Taistelu työpaikoista kiihtyy

Oikeastaan Presidentti Trumpin provosoima kauppasota on vain viimeisin lenkki jo pidempään jatkuneessa kansainvälisessä tendenssissä, jossa erilaisia vapaakaupan esteitä on vähittäin lisätty. Ilmiön taustalla saattaa olla pelko, ettei keskittyminen korkean arvonlisän toimialoihin enää synnytä länsimaissa riittävästi tuotannollisia työpaikkoja ja siten ostovoimaisia kuluttajia. Keskeisimpiä syitä tähän ovat teollisuustuotannon automaatio sekä ”aineettoman talouden” kasvu. Nämä vähentävät työvoimaresurssien ja fyysisen pääoman tarvetta. 

Jos kerran tuotantopanoksista on aiempaa vähemmän niukkuutta, voi syntyä kiusaus houkutella omaan maahan takaisin toimialoja, jotka suhteellisen edun vuoksi ovat aiemmin siirtyneet muualle. Mikäli tämä todella on pelin henki, globalisaatio voi jatkaa peruutusvaihteella paljon pidempään kuin vain Trumpin presidenttikauden ajan.

Mitä mieltä sinä olet? Jatkan mielelläni keskustelua aiheesta. 

Syysterveisin
Timo Vesala
Säästöpankkiryhmän pääekonomisti 
050 532 0702, timo.vesala@saastopankki.fi 

Timo Vesala on valtiotieteiden tohtori ja Säästöpankkiryhmän pääekonomisti. Vesala kommentoi aktiivisesti talouden teemoja sekä sosiaalisessa mediassa, blogikirjoituksissa että tiedotteissa.