Nouseeko inflaatio – miten käy sijoittajan ja asuntovelallisen?

Pääekonomisti Henna Mikkonen.

Viimeiset vuodet talouskeskustelun ytimessä on ollut pelko hintojen laskusta eli deflaatiosta. Vaikka hintojen lasku voi äkkiseltään kuulostaa mukavalta asialta kuluttajan korvaan, on se talouden dynamiikan kannalta erittäin haitallista.

Viime viikkoina tämä markkinoiden kestoteema on kuitenkin tehnyt täyskäännöksen. Nyt puhutaan inflaation kiihtymisestä ja rohkeimmat jopa talouden ylikuumenemisesta etenkin USA:ssa, jossa vastavalittu presidentti Biden elvyttää taloutta oikein urakalla.

Taustalla tässä heränneessä keskustelussa on se, että inflaatio ja inflaatio-odotukset ovat hieman nousseet niin USA:ssa kuin Euroopassakin. Tämän myötä myös pitkät korot ovat olleet pitkästä aikaan nousussa. Inflaatio-odotuksia ovat puolestaan nostaneet odotukset piristyvästä talouskasvusta. Pohjimmiltaan on siis kyse positiivisesta asiasta, jonka ainakin itse toivotan ilolla tervetulleeksi.

Jonnet ei muista, että on olemassa semmoinenkin asia kuin korko

Korkotaso on ollut pitkään jo erittäin matalalla. Moni asuntovelallinen on ehtinyt lyhentää lainaansa jo monta vuotta tilanteessa, jossa pohjakorko (yleisimmin 12 kk euribor) on ollut negatiivinen ja siten siitä ei ole pahemmin tarvinnut välittää. Vaikka menneet ovat menneitä, on nyt hyvä muistella myös aikoja, jolloin tilanne oli toinen.

Vaikka pitkät korot ovatkin nyt hieman nousseet, on taso edelleen erittäin matala. Esimerkiksi Saksan 10 -vuotisen valtiolainan korko on tätä kirjoitettaessa noussut viime syksyn pohjatasoltaan -0,6 %:sta -0,3 %:iin. Vaikka nousua on toki tapahtunut, ollaan vielä pakkasella.  Viimeksi korko oli plussalla toukokuussa 2019. Jos mennään vielä vähän kauemmas historiaan, 10 vuotta sitten kyseinen korko oli noin 3,5 %:ssa ja 80-luvulla vielä yli 10 %:ssa. Taso on siis edelleen erittäin matala ja pidemmässä kuvassa nykyistä nousua tuskin havaitsee, ainakaan minun keski-ikäisillä silmilläni.

Nouseeko inflaatio pysyvästi?

Lähikuukausina inflaatiossa nähdään todennäköisesti nousua, jopa yli keskuspankkien noin 2 %:n tavoitetason. Pandemia kuitenkin sekoittaa näitä lukuja monella tapaa. Vuodentakaiset vertailuluvut esim. energian hinnassa ovat poikkeuksellisen matalia, lisäksi hintatietojen kerääminen talouden sulkujen aikana on ollut haasteellista. Jotkut maat, esimerkiksi Saksa, otti pandemian alussa käyttöön arvonlisäveron alennuksen, joka on nyt poistunut ja nostaa inflaatiota. Lisäksi talouksien avaaminen voi johtaa ripeään kysynnän elpymiseen ja hetkellisiin hintapiikkeihin.

Isompi kysymys onkin, nouseeko inflaatio pysyvämmin. Tulevien kuukausien nopeammat inflaatioluvut eivät välttämättä sitä vielä tarkoita. Inflaation pysyvämpi kiihtyminen vaatisi pidempikestoista talouden piristymistä. Se on vielä kaikkea muuta kuin varmaa. En siis ole vielä valmis saattelemaan deflaatiomörköä takaisin luolaansa.

Toisaalta, nyt jos koskaan mahdollisuudet inflaation kiihtymiseen ovat olemassa. Pandemian myötä sekä rahapoliittinen että finanssipoliittinen elvytys on ollut massiivista ja periaatteessa sen pitäisi kiihdyttää inflaatiota. Sen sijaan pelot inflaation ryöpsähtämisestä hallitsemattomaksi vaikuttavat edelleen kaukaiselta ajatukselta. Keskuspankeilla on myös monia keinoja ja vuosikymmenien kokemusta inflaation hillitsemisestä.

Markkinakeskustelulle on tyypillistä nostaa uhkakuvia esiin. Nyt on deflaatiopeloista siirrytty saman tien inflaatiopelkoihin. Mutta ehkäpä tässä päädytäänkin toivetilaan, jossa inflaatio on maltillista ja ennustettavaa ja talouskasvu sopivan ripeää. Myös tämä on mielestäni varsin mahdollinen vaihtoehto, vaikka siitä onkin vaikeampi repiä raflaavia otsikoita.

Miten inflaation nousu vaikuttaisi ihmisten sijoituksiin ja velkoihin?

Erityisesti sijoittajat ovat seuranneet inflaatiokeskustelua tarkkana ja ehkä vähän peloissaankin. Syynä tähän on se, että monella on vielä muistissa vuoden 2013 ns. taper tantrum. Silloin USA:n keskuspankin pienikin vihjailu mahdollisesta rahapolitiikan kiristämisestä käänsi osakemarkkinat laskuun.

Jos inflaation kiihtyminen ja korkojen nousu jatkuu, on keskuspankeilla jossain vaiheessa edessään elvytyksen vähentäminen. Uuden strategiansa puitteissa USA:n keskuspankki tosin sietänee yli 2 %:n inflaatiota aiempaa pidempään. Tähän tilanteeseen ja sen aiheuttamaan markkinaheiluntaan sijoittajien on kuitenkin hyvä varautua. Lyhyen tähtäimen kivun palkintona on kuitenkin pidemmän tähtäimen helpotus. Nopeamman talouskasvun ja nykyistä korkeamman korkotason ympäristö tarjoaisi myös sijoittajille pitkässä juoksussa suotuisan toimintaympäristön.

Velallisten taloudessa korkojen nousu näkyisi nousseina lainanhoitokustannuksina. Vaikka pitkissä koroissa onkin nähty nousua, ovat lyhyet euribor -korot lipuneet vain aavistuksen ylöspäin. Myös odotukset korkojen noususta plussalle ovat vielä kaukana tulevaisuudessa. Mutta niin tai näin, asuntovelallisen on aina hyvä varautua korkojen nousuun. Nyt onkin hyvä hetki tehdä stressitesti omaan talouteen ja katsoa, kuinka korkojen nousu vaikuttaisi lainanhoitokuluihin ja arjen rahojen riittävyyteen.

 

Henna Mikkonen on Säästöpankkiryhmän pääekonomisti ja kauppatieteiden maisteri, CFA. Maailmantalouden ja Suomen talouden seuraamisen lisäksi hänen sydäntään lähellä on ihmisten taloudellinen hyvinvointi. Mikkonen kokee onnistuneensa erityisesti silloin, kun pystyy tuomaan talousasiat lähemmäksi ihmisiä.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Kauppalehden blogissa.

Kirjoitettu
Tyyppi
Uutinen
Julkaisija
...