Pandemia muutti inflaatiokuvan

Vuosi 2022 on alkanut inflaation pelkojen käydessä toteen. Korkosalkunhoitaja Mikko Rautiainen pohtii tuoreessa blogikirjoituksessaan, mikä ruokkii inflaatiota

Kirjoitin vajaa vuosi sitten Euroopan keskuspankin inflaation pelosta. Pelot näyttävät käyvän toteen, kun inflaatio on noussut korkeimmalle tasolleen vuosikymmeniin niin euroalueella kuin Yhdysvalloissakin. Tämän tekstin kirjoitusviikolla inflaatiosta puhutaan kiivaasti. Se on mainittu muun muassa Helsingin Sanomien pääkirjoitusaukeamalla useamman kerran. 

Nousevatko hinnat?

Inflaatiosta on tullut teema, joka on varsinkin energian hinnan nousun myötä iskenyt päin kuluttajan kasvoja. Lisäksi kuluvalle vuodelle ennustetaan elintarvikkeiden hinnannousua. Tyypillisen kuluttajan kaksi merkittävää kuluerää ovat siis kasvaneet tai vähintäänkin kasvamassa. Se vaikuttaa muuhun kulutukseen sekä väistämättä myös säästämiseen. Hintavakautta vaaliva keskuspankki jättää kuitenkin energian ja elintarvikkeet inflaatiotarkastelunsa ulkopuolelle ja seuraa ns. “Core-inflaatiota”. Ilmeisesti kaksi suurinta kuluerää ovat liian volatiileja, eli niiden hinnat heiluvat liikaa. 

Lähes koko viime vuoden ajan suurimmat keskuspankit Yhdysvaltain Fedin ja Euroopan Keskuspankin (EKP) johdolla tuomitsivat nousevan inflaation ohimeneväksi ja väliaikaiseksi. Väitteet alkoivat saada epätoivoisia sävyjä kuluttajahintojen yhä noustessa. Marraskuun lopussa Fed totesi, ettei kyse kenties olekaan niin ohimenevästä ja väliaikaisesta ilmiöstä. Tätä ennen saman päätelmän oli lausunut julki joukko pienempiä keskuspankkeja. 

Palaako inflaatio tavoitetasoon?

EKP näyttää edelleen uskovan inflaation palaavan likimain viime vuosikymmenen vaihteluväliin ja alle sen kahden prosentin tavoitetason. EKP tosin vähentää rahapoliittista elvytystä asteittain kuluvan vuoden aikana. Sen politiikka on edelleen nykylinjauksin kuitenkin pikemminkin inflaatiota ruokkivaa kuin sitä hillitsevää. Sillä on toki hyvä syy uskotella itselleen – ja samalla yrittää tehdä samoin markkinoille – inflaation paluusta tavoitetta alhaisemmaksi. 

Kirjoitin maaliskuussa 2021 euroalueen noidankehästä seuraavasti: “EKP:n rahapolitiikan kiristäminen saattaisi johtaa kehitykseen, joka ennen pitkää hajottaisi euroalueen ja ainoa toimija, joka tilanteen voisi tuolloin pelastaa on EKP keventämällä rahapolitiikkaa.”

Monet markkinatoimijat näkevätkin kehityksen samankaltaisena kuin EKP ja odottavat inflaation laskevan selvästi lähivuosina. Kolme tekijää kuitenkin muuttaa pelikenttää: pandemian aikaansaama muutos suhtautumisessa finanssipolitiikkaan, mahdolliset muutokset globaaleissa toimitusketjuissa ja niin kutsuttu greenflation, joka puhaltaa tuulta hintojen purjeisiin.

Pandemia muuttaa finanssipolitiikkaa

Finanssikriisin jälkeen finanssipoliittinen elvytys ajettiin liian nopeasti alas. Osittain näin tapahtui siksi, että Kreikan budjettivaje osoittautui paljon oletettua suuremmaksi ja lähes puolet euromaista joutui markkinoiden suurennuslasin alle velkataakkojensa takia. Tähän reagoitiin “austerityllä” eli tiukalla budjettikurilla. Eurovaltioiden rahankäyttöä syynättiin niin Brysselissä kuin markkinoillakin. On erittäin todennäköistä, että se vaikutti seuraavien vuosien nihkeään talouskasvuun ja hyvin matalaan inflaatioon. 

Pandemia muutti euroalueen suhtautumisen velkaelvytykseen. Ajoittain valtion velkaantumiseen jopa kannustettiin, kun rahaa oli tarjolla negatiivisella korolla. Käytännössä velkaa siis maksetaan vähemmän takaisin kuin sitä on nostettu. Aktiivisen ja elvyttävän finanssipolitiikan voisi kuvitella piristävän tulevaa talouskasvua ja samalla nostavan inflaatiota.

Globaalit toimitusketjut osoittivat haavoittuvuutensa

Kun koronavirus alkoi levitä ympäri maailmaa, kaikki pysähtyi. Sen jälkeen toimitusketjut ovat kärsineet muun muassa tehtaiden vajaakäytöstä, karanteeneista ja suorista sulkutiloista, kun virusta on paikallisesti yritetty nujertaa. Satamien toimintaa on ajoittain rajoitettu. Konttipula on vaivannut laivaliikennettä ja Suezin kanavan tukkeutuminen viime keväänä sekoitti meriliikennettä pahemman kerran. Puolijohdepula on vaikuttanut moniin eri toimialoihin ja aiheuttanut viivästyksiä esimerkiksi uusien autojen toimituksiin.

Moni edellämainituista sai alkunsa pandemian aiheuttamasta talouden ja koko maailman seisahduksesta keväällä 2020. On hyvinkin mahdollista, että moni luetelluista ongelmista olisi ratkennut jo hyvän aikaa sitten ja ennen kaikkea helpommin, mikäli alihankkijat olisivat olleet lähempänä loppukäyttäjiä. Mikäli näin on ja yritykset haluavat alihankintaketjuistaan jatkossa luotettavampia ja paikallisempia, nostaa se todennäköisesti kustannuksia ja inflaatiota.

Greenflation ruokkii inflaatiota

Greenflation eli siirtyminen vähäpäästöiseen tai jopa päästöttömään energiantuotantoon – ja tuotantoon yleisesti – nostaa hintoja ja kustannuksia, eli ruokkii inflaatiota. Kuten tänä talvena on jo nähty, energian hintojen nousu on ollut hurjaa. Vihreällä siirtymällä on päästöoikeuksien hintojen kautta ollut tähän nousuun suora yhteys.

Uskon, että yllämainituista syistä myös euroalueen inflaatio kipuaa totuttua korkeammalle. Se johtaa ajan myötä siihen, että EKP joutuu normalisoimaan rahapolitiikkaansa, millä en tarkoita suinkaan rahapolitiikan kiristämistä. Ensimmäiset askeleet on jo otettu viime joulukuun kokouksessa, mutta paljon pitää vielä tehdä. Luulen, että EKP pääsee tässä syklissä purkamaan poikkeustoimensa, muttei juuri pidemmälle.

Markkinoiden ilon pilkahdus: positiiviset korot

Kirjoitushetkeä edeltävänä päivänä tapahtui markkinoilla jotakin ilahduttavaa: euroalueen ankkurin, Saksan kymmenen vuoden korko kävi pitkästä aikaa positiivisen puolella. EKP:n toimet voisivatkin päästä siihen pisteeseen, että sen talletuskorko päästäisiin nostamaan nollaan syvästi negatiiviselta tasolta ja samalla päättämään laajamittaiset valtionlainaostot. Nämäkin toimet tosin saattavat olla liikaa valtionlainamarkkinoille, ja sitähän EKP pelkää. Meillä on myös nuorten asuntovelallisten sukupolvi, joka ei ole velallisaikanaan kokenut positiivisia Euribor-korkoja. Jos markkinat kestävät EKP:n toimet, on tämä sukupolvi hyvin ihmeissään.

 

Mikko Rautiainen

Mikko Rautiainen toimii korkosalkunhoitajana Sp-Rahastoyhtiö Oy:ssä, joka on osa Säästöpankkiryhmää. Tämän kirjoituksen näkemykset ovat kirjoittajan omia henkilökohtaisiä näkemyksiä, eivätkä välttämättä vastaa Säästöpankki -rahastoja hallinnoivan Sp-Rahastoyhtiön sijoitusnäkemystä.

Kirjoituksen sisältöä ei pidä ymmärtää sijoitussuosituksiksi tai sijoitusneuvonnaksi. Mikään tässä kirjoituksessa esitetty ei ole sitova tarjous ostaa tai myydä sijoitusrahasto-osuuksia tai muita arvopapereita eikä kehotus ryhtyä muuhun sijoitustoimintaan. Sijoittaja tekee jokaisen sijoituspäätöksensä itsenäisesti ja omalla vastuullaan.

Kirjoitettu
Tyyppi

Uutinen

Ajankohtaista