Velka ei ole ongelma itsessään, vaan tulopuskureiden puute
Pitääkö kotitalouksien velkaantuneisuudesta olla huolissaan? Tästä on noussut jälleen keskustelua viime viikkoina.
Varoittelijat perustelevat kantaansa nostamalla esiin velkaantumisvauhtia, joka on ollut nopeaa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Kotitalouksien velan määrä on likipitäen kaksinkertaistunut 2000-luvulla suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin, ja velkasuhde on nyt noin 130 prosenttia. Rauhoittelijat puolestaan muistuttavat alhaisista korkomenoista: Vaikka velkamassa on kasvanut, korkomenojen osuus käytettävissä olevista tuloista on pysynyt hyvin aisoissa, koska yleinen korkotaso on laskenut ja lainamarginaalit kavenneet.
Rauhoittelijat ovat siinä mielessä oikeassa, että velkasuhde on käsitteenä hieman harhaanjohtava. Siinä nimittäin verrataan tase-erää (velka) tulovirtaan. Loogisempaa olisi verrata velkoja varallisuuteen ja korkomenoja tuloihin. Molemmilla näillä mittareilla kotitalouksien tilanne onkin viime vuosina pikemminkin kohentunut kuin heikentynyt. Kotitalouksien nettovarallisuus on kasvanut ja korkojen tulo-osuus alentunut.
Suurin ongelma on tulopuskureiden puute. Monien kotitalouksien taloudenpito on virittynyt niin tiukalle, että pienetkin taloudelliset takaiskut voivat sysätä velkakierteeseen, josta on vaikea päästä ulos. Kansantalouden tasolla olemattomista tulopuskureista kertoo kotitalouksien negatiivinen säästämisaste: keskiverto kotitalous kuluttaa enemmän kuin tienaa.
Sama viesti välittyy myös Säästöpankkiryhmän vastikään teettämästä Säästämisbarometri-kyselystä. Noin 40 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei kuukausittaista ylijäämää synny lainkaan vaan kaikki tulot menevät arjen pyörittämiseen.
Vaikka korkomenojen suhde käytettävissä oleviin tuloihin on toistaiseksi matala, korkojen tulo-osuus voi nousta hyvin nopeasti jo suhteellisen vähäisenkin korkohyppäyksen seurauksena. Tällä hetkellä kotitalouksien käytettävissä olevista rahatuloista hieman alle 1,8 % kuluu korkomenoihin. Mikäli rahoitusolosuhteissa palattaisiin vuoden 2011 ”korkohuippuun”, jolloin 12 kuukauden euribor huiteli reilussa 2 prosentissa, korkomenojen suhde käytettävissä oleviin tuloihin kutakuinkin tuplaantuisi.
Euriborien nousu kahteen prosenttiin ei vielä pitäisi olla kummoinenkaan stressitesti, mutta käytännössä se saattaisi aiheuttaa jo monelle kotitaloudelle hankaluuksia. Koska tulopuskureita ei ole, nousevat korkomenot ovat suoraan kotitalouksien muista kulutusmahdollisuuksista pois. Yhden prosenttiyksikön nousu korkomenojen tulo-osuudessa vastaa noin miljardin euron kulutuspotentiaalia. Sanomattakin on selvää, että moinen kulutuskyvyn heikkeneminen vyöryisi nopeasti kotimarkkinayritysten päänsäryksi. Kotikutoinen ”kysyntäsokki” olisi merkittävä ongelma kansantaloudelle, jonka kasvunäkymän odotetaan jatkossa tukeutuvan entistä enemmän kotimaiseen kysyntään maailmantalouden vedon hiipuessa.
Toivottavasti käänne säästäväisyydessä on tapahtunut. Säästöpankin Säästämisbarometrinkin mukaan kiinnostus säästämiseen on nousussa. Nuoret aikuiset suhtautuvat säästämisen ja sijoittamisen aloittamiseen tai lisäämiseen erityisen myönteisesti.
Kirjoitus on julkaistu Kauppalehden blogissa 13.11.2018.
Rauhoittelijat ovat siinä mielessä oikeassa, että velkasuhde on käsitteenä hieman harhaanjohtava. Siinä nimittäin verrataan tase-erää (velka) tulovirtaan. Loogisempaa olisi verrata velkoja varallisuuteen ja korkomenoja tuloihin. Molemmilla näillä mittareilla kotitalouksien tilanne onkin viime vuosina pikemminkin kohentunut kuin heikentynyt. Kotitalouksien nettovarallisuus on kasvanut ja korkojen tulo-osuus alentunut.
Keskiverto kotitalous kuluttaa enemmän kuin tienaa
Onko kotitalouksien tilanne siis sittenkin hallinnassa? Valitettavasti ei siltä näytä. Maksuvaikeudet ovat kovasti yleistyneet ja maksuhäiriömerkintä on jo yli 380 tuhannella suomalaisella. Ongelmat ovat lisääntymässä jopa asuntolainojen hoidossa. Mistä siis kenkä puristaa?Suurin ongelma on tulopuskureiden puute. Monien kotitalouksien taloudenpito on virittynyt niin tiukalle, että pienetkin taloudelliset takaiskut voivat sysätä velkakierteeseen, josta on vaikea päästä ulos. Kansantalouden tasolla olemattomista tulopuskureista kertoo kotitalouksien negatiivinen säästämisaste: keskiverto kotitalous kuluttaa enemmän kuin tienaa.
Sama viesti välittyy myös Säästöpankkiryhmän vastikään teettämästä Säästämisbarometri-kyselystä. Noin 40 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei kuukausittaista ylijäämää synny lainkaan vaan kaikki tulot menevät arjen pyörittämiseen.
Kun tulopuskureita ei ole, pienikin korkojen nousu tuo hankaluuksia
Tulopuskureiden puute on erityisen ongelmallista nyt, kun korkotaso on historiallisen matala ja oikeastaan ainoa kuviteltavissa oleva suunta koroissa on ylöspäin. Negatiivinen säästämisaste kertoo, että alhaistenkin velanhoitokustannusten kattamiseen tarvitaan jo uutta velkaa. Pitkän päälle tämä ei tietenkään vetele.Vaikka korkomenojen suhde käytettävissä oleviin tuloihin on toistaiseksi matala, korkojen tulo-osuus voi nousta hyvin nopeasti jo suhteellisen vähäisenkin korkohyppäyksen seurauksena. Tällä hetkellä kotitalouksien käytettävissä olevista rahatuloista hieman alle 1,8 % kuluu korkomenoihin. Mikäli rahoitusolosuhteissa palattaisiin vuoden 2011 ”korkohuippuun”, jolloin 12 kuukauden euribor huiteli reilussa 2 prosentissa, korkomenojen suhde käytettävissä oleviin tuloihin kutakuinkin tuplaantuisi.
Euriborien nousu kahteen prosenttiin ei vielä pitäisi olla kummoinenkaan stressitesti, mutta käytännössä se saattaisi aiheuttaa jo monelle kotitaloudelle hankaluuksia. Koska tulopuskureita ei ole, nousevat korkomenot ovat suoraan kotitalouksien muista kulutusmahdollisuuksista pois. Yhden prosenttiyksikön nousu korkomenojen tulo-osuudessa vastaa noin miljardin euron kulutuspotentiaalia. Sanomattakin on selvää, että moinen kulutuskyvyn heikkeneminen vyöryisi nopeasti kotimarkkinayritysten päänsäryksi. Kotikutoinen ”kysyntäsokki” olisi merkittävä ongelma kansantaloudelle, jonka kasvunäkymän odotetaan jatkossa tukeutuvan entistä enemmän kotimaiseen kysyntään maailmantalouden vedon hiipuessa.
Onko taloudenpito alkanut tasapainottua?
Onneksi muutoksen merkkejäkin on jo ilmassa. Hyvän työllisyyskehityksen ansiosta kotitalouksien tulot kasvavat tällä hetkellä reippaammin kuin vuosikausiin. Samanaikaisesti kotitalouksien kulutusmenoissa ei ole tapahtunut yhtä rivakkaa kasvupyrähdystä. Lisätienesteistä siis ainakin osa näyttäisi menevän säästöön ja kotitalouksien taloudenpito vaikuttaisi vihdoin olevan tasapainottumassa. Säästämisaste on yhä lievästi negatiivinen mutta ei enää yhtä raskaasti kuin edellisvuosina.Toivottavasti käänne säästäväisyydessä on tapahtunut. Säästöpankin Säästämisbarometrinkin mukaan kiinnostus säästämiseen on nousussa. Nuoret aikuiset suhtautuvat säästämisen ja sijoittamisen aloittamiseen tai lisäämiseen erityisen myönteisesti.
Kirjoitus on julkaistu Kauppalehden blogissa 13.11.2018.
- Kirjoitettu
- Tyyppi
- Uutinen
- Julkaisija